torstai 17. elokuuta 2017

Ammattikoulun aloitus 22-vuotiaan silmin

Koulu alkoi meillä maanantaina, ja koulun penkillä on nyt siis istuskeltu neljä päivää. Ihmiset ovat tosi mukavia, mitä nyt tähän mennessä olen ehtinyt tutustumaan. Yllättävän rauhallista porukkaa, mitä nyt yhdellä tunnilla porukalla lähti vähän lapasesta. Ei siinä muuten mitään, mutta luokan vanhimpana mun ois varmaan pitänyt näyttää hyvää esimerkkiä, mutta kikatin vatsa kippurassa näyttöni takana. Sovin joukkoon siis kuin nenä naamaan!

Ainakaan toistaiseksi porukka ei ole kauheasti ihmetellyt, mitä näin vanha tekee amiksessa, ottaen siis huomioon, että mulla ei ole vielä koulutusta. Monet mun ikäiset ovat jo valmistuneet ammattikorkeastakin. No, jos olette lukeneet mun alkoholismista kertovan postauksen, niin tiedättekin, että elämä on heitellyt suuntaan jos toiseen. Kerrankin elämässä mulla on ns. opiskelurauha, rahallinen tilanne antaa myöten ja kerrankin opiskelen alaa joka oikeasti kiinnostaa! Kaksi kertaa aiemminkin olen hakenut tälle puolelle ja päässyt, mutta suunnitelmat ovat muuttuneet syystä tai toisesta ja unelma valunut hukkaan kuin hiekka sormien välistä.

No mutta, nyt kun asiat ovat hyvin, niin menneitä on turha märehtiä. Nyt alussa koulu on ollut turhauttavaa, koska osaan jo aika paljon koneisiin liittyvää asiaa, ja esimerkiksi yksi päivä pyhitettiin lähinnä kokonaan sähköpostin käytön opettelemiseen. Powerpointkin sujuu vanhasta muistista, ja opettaja totesikin valvovansa viikonloppuyöt tehden mulle lisätehtäviä. Vaikka turhauttaa tää helppous, niin samalla tämä on muistutus, että tämä on oikeasti mun ala. Ja tänään oli jo tehtäviä, jossa oli vähän haastettakin!

Koulun alkaessa mulle on myös muodostunut uusi, mukavampi aamurutiini. Herään puoli kuudelta tai kuudelta, riippuen menenkö kahdeksaksi vai yhdeksäksi. Ehdin rauhassa pestä hampaat, syödä kunnon aamiaisen, hörpätä kahvit ja laittautua samalla Spotifyn tai YleX:n tahtiin jammaillen. Koulumatkalla jään pysäkin aiemmin, käyn moikkaamassa äitiä hetken ja sitten kipittelen koululle, yleensä auringonpaisteessa. 

Eli koulun aloitus on sujunut kaiken kaikkiaan hienosti, ja elämä on muutenkin mallillaan

Ensimmäisen päivän epävarmuus on vaihtunut leveään hymyyn

Moniko teistä aloitti/aloittaa koulun tänä syksynä?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Naisellisuusprojekti

Joskus vuosia sitten mä olin nätti ja naisellinen. Tykkäsin meikata, valitsin vaatteet ja laitoin hiukset huolella. Jotain kuitenkin tapahtui, ja meikkaaminen ja itsestään välittäminen jäi jonnekkin masennuksen jalkoihin. Nyt kun olen voinut henkisesti hyvin jo pidemmän aikaa, niin mietin edelleen, että mihin se naisellinen puoli minusta katosi?

Tästä oikeastaan lähti alku mun "naisellisuusprojektille", jossa mä yritän löytää itsestäni taas ne puolet, joita joskus aiemmin niin rakastin. Lähtötilanne oli melko heikohko: mä en välittänyt juuri meikata, hiusten laittaminen rajoittui lähinnä suoristamiseen ja luottovaatteena oli ihan liian usein H&M:n miesten puolelta ostetut pieruverkkarit. Mä inhosin sitä peilistä tuijottavaa laiskaa plösöä.

Ajattelin lähteä liikenteeseen helpoimmasta päästä, eli kosmetiikasta. Mun meikkipussissa oli suorastaan laittoman vanhoja meikkejä, sävyjä sekä tuotteita, jotka eivät sopineet mulle ja aiheuttivat iho-ongelmia. Ennen projektin aloittamista mä en tiennyt mikä on primer, mitä tuotteita käytetään mihinkin ja missä järjestyksessä. Onneksi kosmetologiystävä riensi apuun ja vastasi kaikkiin mun mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Meikkipussissa mulla oli muutamia tuotteita, jotka eivät olleet vanhentuneita ja soveltuivat mulle, kuten ripsivärit ja eyelinerit, mutta esimerkiksi kulmakynän ostosta on kulunut jos jonkin aikaa ja meikkivoiteen olen viimeksi uusinut... 2012? Niiltä ajoilta löysin myös avaamattoman puuterin, joka oli onnekseni vielä sopivaa sävyä ja oikein hyvässä kunnossa, joten otin sen käyttööni. Löysin myöskin kuvassa näkyvää meikkivoidetta kätköistäni avaamattoman pullon vuoden takaa, ja sopivaa sävyä sekin, joten nyt on meikkiä pitkäksi aikaa!



Meikkipohja on tosiaan ollut se suurin ongelma mun atooppisen ja pintakuivan ihon vuoksi, mutta eipä ole enää! Huolellinen kosteutus ennen meikkausta, kosteuttava primer ja kevyt CC-voide saa mun ihon näyttämään ihanan tasaiselta, mutta silti luonnolliselta. Mukaan KICKSiltä tarttui myös Isadoran peitepuikko ja nuo kaksi herkullisen väristä kynsilakkaa, jotka olivat vain 1,95€/pullo. Nyt vaan pitää kasvattaa ne kynnet...



Meikit tarvitsivat tosiaan arvoisensa pussin, ja koska mun edellinen meikkipussi oli varmaan lähemmäs kymmenen vuoden takaa, oli aika metsästää tilalle uusi. Mä kolusin valehtelematta varmaan kymmenen kauppaa aina H&M:stä Tigeriin ja Prismasta Halpa-Halliin ennenkuin löysin tämän. Hinta ei päätä huimannut, oli muistaakseni viiden euron luokkaa, ja nyt meikkipussin virkaa toimittaa miesten toalettilaukku. Kätevän muotoinen, hyvän värinen ja sisällä on tilaa myös vaikka hiusharjalle. Mukaan Tokmannilta tarttui myös pieni pöytä-/käsipeili, koska kyllästyin tihrustamaan naamaani puuterirasian pikkupeilistä.



Yllätys yllätys, tuoksujakaan en ole käyttänyt vuosiin, jos deodoranttia ei lasketa. Mä jopa yllätyin, kuinka edullisia tuoksut voi olla; luulin, että ne kaikki maksaa vähintään 30 euroa. Olen siis elänyt henkisesti tynnyrissä. Oli miten oli, nämä tuoksut olivat yhteensä alle 20 euroa, ja molemmat ovat raikkaita ja hedelmäisiä tuoksuja. Oon melko varma, että tulen kartuttamaan varastoa vielä ajan kuluessa, mutta näillä pääsee jo hyvin alkuun.

Kuvissa olevien tuotteiden lisäksi ostin roimat määrät kaikkea peruskosmetiikkaa suihkusaippuasta huulirasvaan ja hiusväristä kasvoveteen. Mä koen edelleen ihan kamalan huonoa omatuntoa, että törsäsin näin kamalat määrät kosmetiikkaan. Kyse oli siis kuitenkin alle 100e summasta, ja viime meikkiostoksista on tosiaan se viitisen vuotta. Huomasin kuitenkin, että tää projekti on oikeasti piristänyt mua huomattavasti! Meikkaan useammin, laitan hiuksia ja tuoksua, katson mitä puen päälle ja oikeasti tykkään katsoa sinne peiliin. Seuraava osuus projektista onkin haastavampi ja tapahtuu asteittain, tai on oikeastaan jo vaiheessa: pukeutuminen. Annetaan kuvien puhua puolestaan.



Mitä mieltä olette muutoksesta? Onko teillä ollut omia ulkonäköprojekteja?