sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Avautumista asioista maan ja taivaan väliltä

Mua on viimeaikoina mietityttänyt ja jopa ärsyttänyt erinäiset asiat (mahdollisesti johtuen väsymyksestä), niin päätin listata asioita, jotka vituttavat oikeassa elämässä. Kirjoitan jokaisesta aiheesta vaikka yhden kappaleen, niin ei mene liian syvälliseksi analyysiksi. Tämä olkoon henkinen jatko-osa Ihana, raivostuttava SoMe -postaukselle, jossa avauduin sosiaalisen median käytöstavoista, kirjoittamattomista säännöistä ja niiden puutteesta. Teksti saattaa olla kärkästä ja sisältää kirosanoja, sekä mahdollisesti herkempiä loukkaavaa tekstiä. Sen pidemmittä puheitta, eiköhän aloiteta!



Aloitetaan tällä viikonpäivällä, nimittäin sunnuntai! Mä en oikeastaan tiedä mikä sunnuntaissa niin risoo. Viikonloppu päättyy ja maanantaina alkaa arjen aherrus, toisaalta mulla on alkuviikko vapaata. Ja siltikin sunnuntai saa mut vihaiseksi, vaikken edes tiedostaisi, että tänään on kyseinen viikonpäivä. Sunnuntai on monille krapulapäivä ja sunnuntaisin televisiosta tulee täyttä kuraa.

Se, kun joku kysyy sinulta mielipidettä, ja ei ole tyytyväinen vastaukseen. Olet esimerksiksi neuvonut henkilöä X monta kertaa asiassa A, ja hän toistaa aina samat virheet. Jos vaikka toteat, että olisikohan aika lopettaa asian A tekeminen kokonaan, jos se ei luonnistu, niin saat kuulla kuinka et tiedä mistään mitään ja kuinka asiat ei ole niin yksinkertaisia. Ja tässä ei auta, vaikka olisi omakohtaista kokemusta asiasta; et tiedä mistään mitään, piste.



Muiden parisuhdeongelmat on myöskin aivan perseestä. Tottakai mä haluan auttaa ja yrittää neuvoa, onhan mulla aiheesta jotain kokemusta ja tasapainoinen parisuhde itsellä, mutta sitten kun se menee siihen jatkuvaan juupas-eipäs-emmätiiä-ehkä-seilaamiseen ja neuvot menee kuuroille korville. Ihan suoraan sanottuna; jos suhde on niin perseestä ja ette saa puhuttua asioita selväksi; niin vittu erotkaa.

Eläinten hankkiminen ilman minkäänlaista tietoa kyseisestä lajista ja mahdollisesta rodusta on typerää. Tiedän useampiakin tapauksia, jossa on otettu kissa/koira pentuna, kun ne on niin söpöjä, eikä olla otettu selvää lajin asianmukaisen hoidon kustannuksista eikä koulutuksesta. Sitten kun se kissa pissailee sisälle, niin ei haluta leikkauttaa kun se maksaa ja eläimestä luovutaan tai se viedään piikille koska se on "sairas". Koirien kohdalla taas ei vaivauduta opettamaan sisäsiistiksi, vaan annetaan koira ilmaisena eteenpäin ensimmäiselle vastaanottajalle. Toisekseen, onko kukaan koskaan perehtynyt, paljonko maksaa esimerkiksi kissan vieminen päivystykseen akuutissa tilanteessa? Kassua on jouduttu kahdesti käyttämään päivystyksessä, ja näiden käyntien yhteissumma on lähes 700 euroa.



Kun kehuskellaan tuilla elämistä. Enkä tarkoita nyt sellaisia ihmisiä, jotka oman tahdon vastaisesti joutuvat elämään tuilla tai ovat esimerkiksi eläkkeellä tai äitiyslomalla, vaan meidän ikiomia tukiloisia. Eli siis näitä, jotka kehuvat kuinka paljon saavat tukia, eivät edes hae minnekkään opiskelemaan eivätkä edes yritä löytää töitä. Olisihan se ihan kamalaa herätä aamuisin töihin, kun voi nukkua aamuisin pitkään ja rahaa tulee taikaseinästä. Toki osassa tapauksia on takana myös mielenterveysongelmia, mutta niihinkin on saatavilla apuja. Valitettavasti suurimmassa osassa tapauksia on kuitenkin kyseessä puhdas saamattomuus ja laiskuus.

Jos sanot suoraan asian, ihan siis asiallisesti ilman haukkumista ja kirosanoja, olet ilkeä. Ja jos sanot asian A suoraan henkilölle X ja sen jälkeen asiaan liittyvälle henkilölle Y, olet puhunut paskaa selän takana henkilöstä X. Siitäkin huolimatta, että asia A on täyttä totta, ja olet sanonut saman asian henkilölle X. Mä en oikeastaan enää ihmettele, että joku keksi termin "naisten logiikka".



Homouden vertaaminen pedofiliaan, nekrofiliaan ja muihin sairaisiin ja laittomiin asioihin. Minä en myöskään ole pervo, vaikka kannatan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Mun tuskin tarvitsee selittää miksi tämä aihe vituttaa, mutta jos ensimmäisessä lauseessa mainitulla tavalla, niin mene nyt vittu itseesi ja mietippä uusiksi.

Ja viimeisimpänä, kun ei osata myöntää, että vika on itsessä. Hauki ei ole lintu vaan kala vaikka kuinka uskottelisit niin itsellesin. Joskus on ihan hyvä katsoa peiliin, miettiä hetki ja todeta peilikuvalleen "sä olet ihan jees, mutta tässä asiassa sä olet todella väärässä".



Jälleen kerran, postauksen ei ollut tarkoitus loukata ketään ja mä voin hyvinkin olla asioissa väärässä. Joskus on hyvä purkaa ajatuksia, ja eräänlainen mielipidepostaus tämäkin. Postauksen kuvat ovat mun Snapmaticilla ottamia kuvia GTA Onlinesta.


Mitkä asiat ärsyttävät teitä? Oletteko samaa vai eri mieltä tämän listauksen asioista?


perjantai 24. helmikuuta 2017

Rakkaustarina; miten meidän suhde alkoi?

"Haasa90 is now online". Tuolloin tuo ilmoitus ei oikeastaan aiheuttanut minussa minkäänlaista tunnetta, enkä koskaan uskonut, en edes ajatellut, että joskus me oltaisiin ruudun samalla puolella tuon nimimerkin takana olevan miehen kanssa.

Se oli kevät tai kesä 2015, en tarkkaan muista enää. Me pelattiin suomalaisella porukalla GTA Onlinessa, ja samalla porukalla pelaillaan vielä nykyäänkin, tosin harvemmin. Toisten kanssa tutustui enemmän ja juttelu jatkui jopa pelin ulkopuolella, toisista en tiennyt edes etunimeä. Osa on nykyään kavereina myös Steamissa, jolloin näkee, onko ketään pelaamassa ilman, että täytyy käynnistää peli ja odottaa ikuisuus.

Tämän jälkeen ehti tapahtua paljonkin; muutto Kuopioon, jolloin mulla ei ollut konetta millä pelata, ja Kuopiossa oli taas omat myrskynsä. Steam mulla edelleen löytyi läppäriltä, ja pääsin sitä kautta juttelemaan pelikavereiden kanssa. Se oli lohduttavaa silloin, kun exä oli tyynesti jättänyt mut yksin täysin vieraaseen kaupunkiin, ja mulla ei ollut Kuopiossa vielä kavereita. Ei mulla niitä tosin missään vaiheessa erityisen paljoa ollut.

Näissä maisemissa me ensimmäistä kertaa tavattiin, Los Santosissa, GTA Onlinessa. Tää on yks kuva jonka olen näpsäissyt kesken pelisession ja jäänyt ihailemaan auringonlaskua, kun muut ammuskelee. Tyypillinen nainen?

Sitten oli eräs kesäkuinen aamuyö 2016. Mulla oli silloin vapaata töistä, vai olikohan peräti kesäloma, ja mä olin palannut baarista joskus puolenyön jälkeen. Sen jälkeen sain yhteyden erääseen kaveriin pitkästä aikaa, ja kuulin, että hänelle oli tapahtunut kamalia asioita, ja mulla oli luonnollisesti tosi paha mieli toisen puolesta. Mun oli pakko päästä avautumaan jollekkin asiasta, ja avasin Steamin. Tässä vaiheessa kello taisi olla jotain aamuneljä tai jopa viisi.

Porukkaa ei ollut paljoa paikalla, mutta Haasa90 oli. Koska me oltiin juteltu melko paljon jo aikaisemminkin, ja olin mahdollisesti vielä melko hyvässä humalassa, niin päätin avata keskustelun. Parhaiten mieleeni jäänyt keskustelunpätkä meni jotenkin näin:

M: Mä annoin sille mun numeron, ja sanoin että voi soittaa milloin vaan. Toivottavasti se auttaa.
H: Jokaisella täytyy olla joku jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä
M: No, kaikilla ei ole. Onneksi tolla kaverilla on nyt.
H: 050-xxxxxxx, nyt on

Tuolloin en vielä uskonut, että tuo yö tulisi muuttamaan kaiken. No, mä soitin hänelle sitten samantien, ja taidettiin höpötellä siihen asti, että olin sammumispisteessä. Sen jälkeen me juteltiin päivittäin parhaimillaan 15 tuntia, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Aina ei tarvittu edes sanoja; me saatettiin joskus olla puolikin tuntia hiljaa. Me odotettiin aina innolla, että toinen pääsee töistä ja toinen koulusta kotiin, jotta voidaan soitella Skypessä taas koko ilta.

Syyskuun alussa me vihdoin tavattiin ensimmäisen kerran. H lupasi maksaa mun matkat, jos tulen Poriin viikonlopuksi. Sain järjestettyä kissoille hoitajan, ja matkustin Poriin yli kuusi tuntia täydessä Onnibussissa. Mä olin luvannut, ettei meistä koskaan tulisi mitään, mutta jo ensimmäisestä yöstä lähtien me nukuttiin sylikkäin.

Viikko tätä tapaamista myöhemmin H tuli mun luokse. Me tehtiin hyvää ruokaa, naurettiin, nukuttiin hyvin ja kierreltiin Kuopiossa. Me oltiin ikävöity toisiamme koko viikko ja itkettiin molemmat silmät päästä kun toisen piti palata kotiin. Kaksi yksinäistä oli löytänyt toisensa, meidät oli jotenkin tarkoitettu yhteen. Joskus noihin aikoihin me kuultiin ensimmäistä kertaa Martin Garrixin ja Bebe Rexhan In The Name Of Love, joka muodostui meidän biisiksi sanojensa takia.



Pari viikkoa myöhemmin H tuli jälleen mun luokse. Tällä kertaa sovittiin, että mä lähden kissojen kanssa kahdeksi viikoksi mukaan Poriin, koska mulla oli syksyllä loppunut työt ja mulla ei ollut uutta työtä näköpiirissä. Kaveri vain totesi kun mä lähdin, että tuolta reissulta sä et tule palaamaan. Tuolloin me oltiin H:n kanssa alettu seurustelemaan virallisesti, mutta suhde oli syventynyt sille tasolle jo paljon aikaisemmin.

Viisi viikkoa myöhemmin me haettiin mun tavaroita Kuopiosta, ja vuoden loppuun mennessä me oltiin jo kirjoitettu uusi vuokrasopimus, menty kihloihin, raahattu tavarat uuteen asuntoon, tyhjennetty ja siivottu mun Kuopion asunto ja luovutettu avaimet. Näin sen kuuluikin mennä ♥



Mä olisin voinut kirjoittaa meidän tarinasta vaikka kuinka paljon, mutta veikkaan, että teidän näyttöpäätteenne siellä jo vuotavat siirappia, joten jätän sen sikseen. H:n pyynnöstä mä en laita hänen enkä meidän yhteiskuvia blogiin, ja täten tämäkin postaus jäi melko vähäkuvaiseksi.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Hei terveempi minä!

Kuten monet teistä tietää, mä olen yrittänyt pudottaa painoa ja muuttaa elämäntapojani todella kauan, ja välillä onnistunutkin siinä. Kilot ovat kuitenkin tulleet aina takaisin, kun elämä on heitellyt ja oon repsahtanut vanhaan paskaruokavalioon. Jossain vaiheessa mä aloin kokeilemaan kovemmin, ja se johti entistä pahempiin repsahduksiin. Muutama viikko sitten mä kävin vaakalla, ja se näytti suurempia lukemia kuin koskaan ennen. Toki osa on työstä tullutta lihastakin, mutta varmasti osa myös nesteitä ja puhdasta läskiä. Päätin, että asialle pitää tehdä jotain pysyvää.



Ihan ensimmäisenä mä aloin tarkastelemaan mun suurinta pahetta, energiajuomaa. Mä join hurjat 14 Megaforcea viikossa. Kyllä, luit oikein, litran tuota paskaa joka ikinen päivä. Mä olin vältellyt tuon litkun lopettamista, sillä pelkäsin vierotusoireita; olin joskus ollut ilman, ja se päänsärky ja vedottomuuden tunne on kamalaa. Niin mä sitten kuitenkin vain repäisin, ja vähensin energiajuomat maksimissaan kolmeen tölkkiin viikossa. Nuo loput kolme tölkkiäkin aion pudottaa tuosta pois. Vieroitusoireet eivät olleet läheskään niin pahoja kuin aiemmilla kerroilla, sillä paikkaan kofeiinintarvetta 1-2 kupillisella kahvia päivässä. Laskeskelin myös, että säästän rahaa yli 60 euroa kuukaudessa! Myöskin H päätti tehdä saman, tosin hänen energiajuomien lipitys oli alunperinkin maltillisempaa.



Otin suurennuslasin alle myös tupakoinnin sekä alkoholin. Tupakkaa olen saanut vähennettyä lähes puolella tähän mennessä, ja se on mielestäni hyvä. Kaikkea ei kannata lopettaa kerralla, koska muuten repsahdus on taattu, eli tupakoinnin annan toistaiseksi olla, kun se vähentyi itsestään ja puolivahingossa. Huomasin myös, että mun alkoholin kulutus on pudonnut todella paljon siitä, mitä se oli. Ennen saatoin juhlia jokatoinen viikonloppu, ja tänään havahduin siihen, että olen juonut tasan 7 lonkeroa uudenvuoden jälkeen! Rahaa on säästynyt näiden osalta kymmeniä, ellei jopa yli sata euroa kuukaudessa.

Mutta sitten se vaikein; ruokavalio. Mä olen syönyt suhteellisen terveellisesti, tehnyt kotiruokaa itse ja korvannut vaalean leivän tummalla ja niin edelleen. Mun suurin ongelma olikin epäsäännölliset ruoka-ajat ja tuo järkyttävä hiilarin mättäminen. Aamuisin mä söin neljä ruisleipää, koska se oli ainut mikä piti nälkäni poissa. Nykyään mä syön aamuisin ja välipaloina rahkaa, marjoja, tonnikalaa, raejuustoa, hedelmiä, pähkinöitä ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Toki syön edelleen ruisleipää ja näkkäriäkin, mutta huomattavasti maltillisemmin. Tämän lisäksi kannan töissä aina protskupatukkaa mukana, jos meinaa nälkä iskeä. Juon myös vettä huomattavasti enemmän. Huomaan vireystasossa selkeän eron! Tosin olen sallinut itselleni myös herkkupäivän kerran viikossa, jolloin saan syödä sipsiä tai karkkia ja jolloin en katso niin tarkasti syömisiäni.



Seuraavana työn alla on uni ja liikunta. Unesta sen verran, että mun pitäisi opetella menemään aikaisemmin nukkumaan. Oon vaan luonnostani iltaihminen, ja siksipä aikaisin nukkumaan meneminen on yhtä tuskaa mulle. Oon tämän asian kanssa ollut armollinen, ja nukkunut pitkiä päiväunia, koska muuten koko päivä töiden jälkeen menisi kiukutellessa ja laiskotellessa. Liikuntaa otan enemmän mukaan kun keho ehtii tottua uuteen ruokavalioon, ja kun nuo tiet sulaa, että uskaltaa mennä lenkille katkomatta koipiaan. 

Oletteko te tehneet elämäntapamuutoksia? Mitä olette muuttaneet ja miten olette siinä onnistuneet?



maanantai 20. helmikuuta 2017

Kotini on linnani, osa 3: Keittiö

Tässä osassa mä päästän teidät tutustumaan meidän keittiöön. Seuraavista osista voin vinkata jo sen verran, että olohuone on saamassa uutta ilmettä pian, työhuone on kokonaan käsittelemättä ja makkarissa on uusi sänky. Jos olet missannut edelliset osat, niin ensimmäinen osa löytyy täältä, ja toinen täältä.



Mä en ymmärrä mitä tuon alemman kuvan kanssa kävi. Vaikka mä kuinka vääntelin ja kääntelin, niin se ei näytä suoralta. Tosin en ihmettele, sillä tarkkaan kun katsoo, niin meidän keittiössä on oikeasti mm. yksi hylly vinossa, lattialistat laitettu vähän sinnepäin ja kaikennäköistä pikkuvikaa, joka ei kuitenkaan haittaa asumista. Jos kuitenkaan näitä pikkuvikoja ei huomioi, niin olen omasta mielestä onnistunut saamaan keittiön näyttämään kivalta hyvin pienellä budjetilla. Verhot olivat kirpputorilta muistaakseni 6 euroa, vahakangas "kakkoslaatua" 1 €/m ja matto oli valmiina, mutta maksaa JYSKissä alle kympin. Kaikki muu meillä oli valmiina tai ollaan saatu lahjaksi.

Meidän keittiö on melko pieni, mutta hyvän mallinen. Sinne mahtuu juuri neljän hengen ruokaryhmä, kissojen kannellinen hiekkaboksi ja kaksi ihmistä laittamaan ruokaa. Meidän keittiöstä löytyy myöskin tiskikone ♥ Ylemmästä kuvasta myös näkee, että meillä on seinähyllyt ruokapöydän yläpuolella. Ne tuovat mukavasti säilytystilaa ja ovat myös hieno sisustuselementti.



Mun mielestä jotenkin vihreä, ruskea ja violetti sopii yhteen. Keittiön värit määräytyivät alunperin limenvihreä-valkoraitaisen räsymaton (ei näy kuvissa) mukaan, ja rakastuin noihin verhoihin! Rakensin sitten verhojen ja mattojen värimaailman ympärille lopun sisustuksen. Koska meillä ei ole mahdollisuutta pitää huonekasveja eräiden nelijalkaisten tuholaisten takia, niin tekokukat ovat loistava valinta. Tuo viinipullo sopi kimpun ja muutenkin keittiön väreihin kuin nenä nassuun! Ostankin yleensä viinipullot niiden ulkonäön perusteella.

Nuo sisustustarrat olivat täällä valmiina kun me muutettiin. Lupasin itselleni etten ikimaailmassa laita jotain imeliä mietelauseita seinälleni, mutta nuo olivat sen verran nätit, että päätin antaa olla.

Mitä mieltä olette meidän keittiöstä? Minkälaisia keittiöitä teiltä löytyy? 

Psst! Laitan tuohon sivun oikeaan laitaan kyselyn, missä pääsette äänestämään, minkälaisista postauksista pidätte eniten. Laitan äänestysaikaa reilusti, ja jos listasta puuttuu joku haluamanne vaihtoehto, kertokaa se kommenteissa.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Perusvoiteet vertailussa

Atooppisen ihon takia mulla on ollut kokeilussa useita perusrasvoja. Toiset ovat olleet parempia kuin toiset, ja ajattelin jakaa nämä kokemukset teidän kanssa. Kaikki tämän postauksen voiteet ovat apteekista ostettuja, koska ihoni ei siedä markettirasvoja niiden hajusteiden ja muiden ainesosien vuoksi. Myöskin kaikki tämän listauksen voiteista ovat Kela-korvattavia, jos reseptissä lukee "pitkäaikaisen ihotaudin hoitoon". Hinnat ovat suuntaa antavia, niihin ei ole laskettu Kela-korvausta ja ne voivat heittää muutaman euron suuntaan tai toiseen eri apteekkien välillä.

Kuva: Bayer


Essex Plus
Essex Plus oli vuosia mun lemppariperusvoide, mutta jossain vaiheessa mä halusin kokeilla myös muita rasvoja. Mä kuitenkin palasin tähän takaisin, kunnes se vedettiin apteekeista pois koostumuksen muutoksen vuoksi. Toivon, että tämä voide sopii mun iholle myös muutoksen jälkeen.

+ levittyy helposti
+ imeytyy nopeasti

- tuntuu alussa ihan kuin iholle tulisi kalvo, mutta tunne katoaa nopeasti
- kumimainen tuoksu

Hinta: pieni tuubi (100g) n. 5 euroa,
pumppupullo (500g) n. 20 euroa.
(Hinnat siis ennen apteekista poistumista, paluun jälkeisiä hintoja en osaa sanoa).
Kuva: Actavis Oy


Apobase Creme
Tämä voide on mulle melkoisen uusi tuttavuus, ja päädyinkin kokeilemaan tätä sen alhaisemman rasvaprosentin takia. Sanoisin, että hyvä perusvoide, joka ei vaan jonkun ainesosan vuoksi sovellu mun iholle. Olen käyttänyt saman merkin rasvaisempaa versiota, siitä lisää alempana.

+ miellyttävän tuntuinen iholla
+ melko riittoisaa

- jotkin ainesosat eivät sovi mun iholle, ja siitä aiheutuu mm. kuivia hilseileviä läiskiä

Hinta: pieni tuubi (200g) n. 9 euroa,
pumppupullo (440g) n. 19 euroa.
Saatavilla myös muita kokoja.

Kuva: Actavis Oy


Apobase Oily Creme
Tätä Apobasen rasvaisempaa versiota käytin todella pitkään. Varsinkin talvella kuivalle ja hilseilevälle iholle tämä oli unelma... alussa. Jossain vaiheessa mun iho ei enää hyväksynyt tätä ollenkaan. Tuli lisää kuivia hilseileviä läiskiä, jotka eivät parantuneet rasvauksella yms. Tuote katosi välissä apteekin hyllyistä koostumuksen muutoksen vuoksi, mutta tämä ei sopinut minulle senkään jälkeen. Paksummille ihoalueille, kuten kuiville jalkapohjille voisin tätä vielä käyttää.

+ mukavan tuntuinen iholla
+ unelma kuiville jalkapohjille ja kyynärpäille

- imeytyy hitaasti
- rasvaisuutensa vuoksi ei anna ihon hengittää

Hinta: pieni tuubi (200g) n. 10 euroa,
pumppupullo (435g) n. 21 euroa.
Saatavilla myös muita pakkauskokoja.


Kuva: Orion
Carbalan
Tätä mulle suositeltiin syksyllä apteekissa. Carbalan sisältää karbamidia, ja se "kuorii" ihoa hellävaraisesti ja kosteuttaa tehokkaasti. Varsinkin hilseilevät kohdat katosivat tämän voiteen käytön myötä.

+ imeytyy todella nopeasti
+ levittyy hyvin

- saattaa kirvellä
- ei sovellu kasvoille

Hinta: pieni tuubi (200g) n. 13 euroa,
pumppupullo (500g) n. 28 euroa.
Saatavilla myös muita pakkauskokoja.


Kuva: Orion / Yliopiston verkkoapteekki






Lipolan
Lipolania olen käyttänyt vain yhden tuubin verran. Voide teki sen mitä siitä luvattiinkin, eli kosteutti tehokkaasti, mutta levittyy äärettömän huonosti. Tuntuu, kuin iholle olisi levittänyt hunajaa, ja se jättää tahmaisen pinnan iholle. Parhaiten tämä voide toimikin sekoitettuna Carbalaniin tai muuhun ohuempaan perusvoiteeseen.

+ kosteuttaa tehokkaasti

- levittyy huonosti
- kuivuu todella hitaasti

Hinta: pieni tuubi (200g) n. 8 euroa.
Saatavilla myös muita, pienempiä pakkauskokoja.
Kuva: Orion / Yliopiston apteekki



Ceralan Plus
Ceralan Plussaa mulle määrättiin syksyisen ihoinfektion jälkeen, ja täytyy todeta, että tämä on Essex Plussan ohella mun toinen suosikki! Tämän voiteen ainoa miinus on sen melko korkea hinta, varsinkin pidemmällä juoksulla. Onneksi voide on sentään riittoisa.

+ kosteuttaa ja ravitsee ihoa
+ imeytyy nopeasti

- hinta

Hinta: pieni tuubi (100g) n. 14 euroa,
pumppupullo (500g) n. 29 euroa.
Saatavilla myös muita pakkauskokoja.


Mitä mieltä olette tästä perusvoiteiden pikakatsauksesta?

perjantai 10. helmikuuta 2017

10 faktaa

Sain tämän haasteen Home and Style by E blogin Ellalta, kiitokset ♥ Tässä kymmenen faktaa minusta bloggaajana:


1. Mä olen tosi laiska ottamaan kameran esiin, johtuen siitä etten osaa omasta mielestäni kunnolla valokuvata. Kun kuitenkin kaivan kameran esiin, nautin kuvaamisesta täysillä. 

2. Saatan kirjoittaa monta postausta valmiiksi, ja jättää ne "hautomaan", mutta usein myös jätän julkaisematta niitä, ihan siksi etten ole käsitellyt aihetta tarpeeksi laajasti, tai huomaan ettei aihe ole kiinnostava.

3. Mun blogissa ei kauheasti nähdä kauneuspostauksia. Se ei johdu laiskuudesta, vaan puhtaasti siitä, että mä meikkaan äärettömän harvoin, enkä käytä kasvovesiä, päivävoiteita yms. atooppisen ihoni takia.



4. Tämänkin listauksen aikana mulla pyörii päässä kolme postausideaa, joista koitan jalostaa toteuttamiskelpoisia.

5. Kirjoittamisen aikana mä yleensä laitan musiikkia taustalle ja virittäydyn tietynlaiseen fiilikseen. Tällä hetkellä kuuntelen YleX:n Disco2000-lähetystä.

6. Haen usein inspiraatiota ja uusia juttuideoita muiden blogeista. Suoraa ideoiden/postausten kopioimista en kuitenkaan hyväksy, vaan juttuun pitää tuoda jotain omaakin. (poikkeuksena haasteet).

7. Oon blogannut jo viisi vuotta. Tällä osoitteella ja nimellä muistaakseni kolmisen vuotta, mutta poistin postaukset välissä, koska vanhat postaukset eivät enää kuvastaneet nykyistä elämääni. Lisää syistä löytyy täältä.



8. Postauksen julkaisemisen jälkeen löydän itseni vähän väliä vilkuilemasta näyttökertoja, liikenteen lähteitä ja muuta statistiikkaa.

9. Rakastan kommentteja blogissani, olivat ne sitten risuja tai ruusuja. Yleensä laitan myös hyvän kiertämään, ja kommentoin muiden blogeihin, jos mulla on aidosti jotain sanottavaa.

10. Yritän pitää blogini mahdollisimman monipuolisena lifestylen saralla. Vaikka tämä on tällainen "sillisalaatti", niin mä pidän siitä. Jos onnistun postauksessa erityisen hyvin, saatan jäädä ihailemaan sitä julkaisun jälkeen.


Pistetään hyvä kiertämään, eli haastan TÄSSÄ & NYT -blogin Iidan!


Mitä mieltä olette haastepostauksista? Turhia täytepostauksia vai mielenkiintoista taustatietoa bloggaajasta?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Iik, homoja!

Mä mietin tosi pitkään et kirjoitanko mä tästä aiheesta. Ihan sen takia, että mä tiedän suututtavani tällä ihmisiä. Tämän päivän aiheena on siis homoseksuaalit, sukupuolineutraalit avioliitot sekä homoparien oikeus adoptoida. Teksti tulee olemaan kärkästä, joten jos pahoitat mielesi helpolla, kehoitan siirtymään muihin kirjoittamaani postauksiin tai mahdollisesti jopa toiselle sivulle. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että otsikko on puhdasta sarkasmia.

Mun mielestä homous on aina ollut ok, siinä missä muutkin seksuaaliset suuntautumiset, poislukien pedofiliat, nekrofiliat ja eläimiinsekaantumiset, ynnä muut vastaavat. Miksi mainitsin nuo kolme tuossa lauseen lopussa? Koska joillakin ihmisillä on ihmeellinen tapa sekoittaa homous ja nämä asiat keskenään. Mun mielestä on outoa ja suoraan sanottuna vitun törkeää, että homoseksuaalisuutta ja esimerkiksi pedofiliaa verrataan keskenään. Toisessa on kyse ihmisten omasta vapaasta tahdosta ja toisessa taas yleensä ei. Mä en tämän enempää käsittele pedofiliaa tässä postauksessa, koska se on ihan oma lukunsa.



Mulle on opetettu, että ihmisillä pitää olla oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi, oli se vastapuoli sitten tumma- tai valkoihoinen, kuului johonkin uskontokuntaan tai ei ja oli mitä sukupuolta tahansa. Mä en voi edes käsittää, miksi kukaan vastustaa homojen rakkautta ja/tai avioliittoja. Jos meinaat tässä kohdassa käyttää perusteluna erään uskonnon pyhää kirjaa, niin unohda koko juttu, mä en halua kuulla. Vaikka mä en itse olisi bi-seksuaali, niin en vastustaisi "homoliittoja". Miksi? No koska se ei ole multa millään tavalla pois! Kaiken lisäksi mun ystäväpiirissä on suuri kirjo eri seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, ja tottakai mä toivon heillekkin onnea ja samoja oikeuksia kuin heteropareillekkin. 

Jos taas vedotaan tähän toiseen, harvemmin käytettyyn argumenttiin "kun niin ennen vanhaan asiat oli paremmin", niin aletaan sitten samantien kulkemaan hevosvankkureilla ja eletään ilman sähköä. Myöskään luonnollisuuteen en lähtisi vetoamaan, sillä homoseksuaalisuutta on tavattu myös eläimillä. Homous ei siis ole sairaus, ja jos sinulla tekee pahaa katsoa homoja tai lesboja yhdessä, niin aina voit kääntää pääsi. Homous ei myöskään ole tarttuvaa, eikä homoseksuaalit yritä iskeä jokaista saman sukupuolen edustajaa.



Ja sitten adoptioasiaan. Mä olen kuullut yleensä tähän perusteluna sen, että lapsella täytyy olla äiti ja isä. Joo, ymmärrän pointin, mutta aina se elämä ei mee niin. Äiti voi jäädä yksinhuoltajaksi jos isä vaan päättää lähteä tai kuolee pois. Myöskin isät voivat jäädä yksinhuoltajiksi syystä tai toisesta. Joillakin lapsilla voi olla molemmat vanhemmat, ja asiat silti ihan perseellään, kun vanhemmat ovat alkoholisteja tai narkkeja. Mun mielestä lapselle on tärkeintä kuitenkin turvallinen ympäristö, katto pään päällä, riittävä ravinto ja lepo sekä rakastava ympäristö. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko vanhempia/huoltajia yksi, kaksi tai kolme, ja mitä sukupuolta he ovat. Siksi mä puollan täysin homojen ja lesbojen oikeutta saada lapsia keinohedelmöityksen, adoption tai minkä tahansa muun laillisen keinon avulla.

1.3.2017 Suomessa astuu voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki. Mä toivotan onnea jo hirmuisesti kaikille teille, jotka tämän uuden lain myötä pääsette vihdoin avioliiton satamaan. Lämpimät onnittelut myös Tuure Boeliukselle, joka voitti Vuoden homo -palkinnon. Todella rohkea veto noin nuorelta pojalta tulla ulos kaapista, ja vielä Youtubessa.

Mitä mieltä te olette sukupuolineutraalista avioliittolaista? Herättikö postaus teissä ihastusta vai vihastusta?


torstai 2. helmikuuta 2017

Kotini on linnani, osa 2: Olohuone

Mä mietin tosi kauan, että julkaisenko mä vielä tässä vaiheessa kuvia meidän olohuoneesta mun blogissa. Syy on yksinkertainen; meidän olohuone on ruma. Tai jos tarkkoja ollaan, siellä on monia toimivia elementtejä ja kauniitakin kohtia, mutta ne eivät sovi keskenään yhteen. Kaikenlisäksi se on keskeneräinen, ja syystäkin.

Meille on tulossa uudet verhot ja sohva keväämmällä, mahdollisesti uusi mattokin, en ole päättänyt vielä. Teen varmaan tästä silloin uuden version, jotta voitte vertailla kuvia sitten keskenään. Syynä olohuoneen keskeneräisyyteen on kissat. Kuten kerroin, niin Noksu ja Tuittu on eläinsuojelutaustaisia, arkoja ja stressaavat helposti. Ja stressinsä takia ne myös pissii; lattialle, matoille, jopa kirjahyllyyn. Tilanne on jo rauhoittumaan päin, mutta mä olen päässyt helpommalla, kun en ole ostanut tänne mitään uutta, vaan antanut tilanteen ensin rauhoittua ja selvitellyt pissaongelmaa. Pissa uudenkarhealla matolla harmittaisi varmasti enemmän kuin vanhalla, joka pitäisi muutenkin viedä jo pesuun.

Tässä myös mitataan se aitous. Mä olen aina halunnut, että mun blogi on aito, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, ja nyt te näätte sen huonomman puolen. Mä en edes siivonnut olohuonetta ennen näitä kuvia, koska ei tuolla oikeasti ole koskaan siistiä, kiitos meidän viiden pienen porsaan kissan. Saattaa olla hyvinkin, että mä vaan pelkään liikaa teidän mielipidettä ja ylireagoin. Pitemmittä puheitta; meidän olohuone!



Mä tiedän, että suuri osa teistä kiljaisee tässä vaiheessa "TOI TAPETTI ON IHANA!". Jos mä saisin euron joka kerta kun kuulen tuon, niin en olisi miljonääri, mutta kyllä sillä yhden shoppailureissun kustantaisi. Ja myös mun mielestä se on todella hieno, ja tuon tapetin mukaan valitsen tulevan sohvan ja verhojen värit. Todennäköisesti tummanharmaata, koska siinä ei näy lika eikä kissankarvat niin helpolla. Nuo ruskeat sohvat sopi tosi hyvin mun entiseen asuntoon, mutta tähän asuntoon ne ei enää vaan sovi, mutta ne ajavat asiansa. Niiden materiaali on sellaista jännää, ns."vaihtaa sävyä" kun sohvaa pyyhkii samansuuntaisesti, eli ne ei suinkaa ole likaiset, en vain jaksanut pyyhkiä niitä läpi, kun ne näyttää tuolta taas viiden minuutin päästä.

Matto on hyvää materiaalia, ja haluaisin tismalleen samanlaisen maton, mutta harmaana. Toisaalta, jos muu sisustus on harmaata, tuo voisi olla kiva "väripilkku" sisustuksessa. Pinkin maton takia tuolla kirjahyllyssä on myös tuo LOVE-kirjaisasetelma, koska matto näytti niin yksinäiseltä ja kirjahyllyn päällinen tyhjältä. Muuten kirjahyllyn päällä ei sitten pidetäkkään muuta kuin Tuittu-neidin ruokakippoa, ja muutenkin hyllyt ovat melko tyhjiä. Jälleen syynä, mikäpä muukaan kuin kissat.

Jotkut teistä varmaan ihmettelee, että mikä tuolta sohvien välistä nurkasta pilkottaa. Se on vahakangas, joka suojaa lattiaa kissojen ruokailulta. Tuo heidän märkäruoka jämähtää nimittäin tosi nopeasti kippoihin sekä lattiaan, enkä halua heti hangata uutta laminaattia piloille. Edullinen suoja lattialle, suosittelen lämmöllä!



H oli tosi mielissään, kun rynnin olohuoneeseen napsimaan blogiin kuvia kesken hänen leffahetken. Suurinpiirtein sama ilme kuin telkkarin naisella, kun häädin olohuoneesta hetkeksi. Televisiotaso tulee pysymään ennallaan, koska mä tykkään tuosta, mutta dvd-tornit mahdollisesti dc-fixaan. Itseasiassa televisioseinä taitaa olla ainoa asia olohuoneesta, johon olen kokonaisuudessaan tyytyväinen.

Vaikka meidän olkkari ei ole kuin suoraan sisustuslehdestä, niin siitä huolimatta mä tykkään siitä. Se jollain tasolla miellyttää silmää, ja se on kotoisa. Ehkä mua lohduttaa myös tieto siitä, ettei se ole loppuelämää tuollainen, ainoastaan väliaikaisesti.


Mitä mieltä olette meidän olkkarista? Miten olette sisustaneet oman olohuoneenne?