maanantai 12. joulukuuta 2016

Pikaiset kuulumiset!

Tiedättekö sen tunteen, kun ois kauheesti kaikkea tekemistä, muttei mitään saa aikaiseksi? Siltä musta tuntuu juuri nyt. Muutto alkaa tosiaan 15. päivä, ja tässä on jo pakkaamiset alkaneet ja paperihommat suurimmilta osin hoideltu. Mä olen suunnitellut sisustuksen varmaan 10 kertaa uudelleen, selannut kaikki nettikaupat läpi ja suunnitellut värikarttoja GIMPillä.

Siihen päälle tää kaamosväsymys, en tajua miten mä voisin vain nukkua ja nukkua. 12h yöunet on ihan helppo homma ja siihen päälle vielä parin tunnin päikkärit. Oonkin nyt päättänyt, että nukun vain n. 8-9h ja laitan kellon soimaan, sekä kiellän itseltäni päiväunet, koska mä en ole sen virkeämpi, nukuin sitten vuorokaudessa 8h vai 15h.

Blogi on sitten tottakai jäänyt vähän muuton ja muun kiireen jalkoihin. Mun oli tarkoitus ottaa uusista hiuksista kuvia eilen, meikkasinkin sitä varten mutta no... Mä yritin ottaa itse näistä hiuksista kuvaa, koska mulla ja H:lla on aika erilaiset taiteelliset näkemykset. On kuitenkin valitettava totuus, että syksyn ja pienen painonnousun myötä mun kasvot ovat myös pyöristyneet, ja kuvat eivät todellakaan hivelleet mun itsetuntoa. Niinpä nakkasin kameran takaisin laukkuun ja lähdin H:n kanssa lenkille.

Mutta ne hiukset; eli mä kävin kampaamossa leikkauttamassa mun hiukset suhteellisen lyhyiksi. Sen jälkeen keksin, että hei mähän värjään violetiksi hiukset, ja marssin kauppaan ostamaan vaalennusainetta, ja päädyin sen lisäksi ostamaan sittenkin punaista hiusväriä. No, kun tämä punainen oli vihdoin päässä, se näytti suoraan sanottuna aivan kamalalta. Mulle siis sopii punaisen tummat sävyt, mutta räikeä punaisenpinkki ei selkeästi ole mun juttu. Pyysin lopulta H:ta tuomaan mulle sinistä hiusväriä, koska sininen + punainen on violetti, eikö vain? No, ei todellakaan.

Tällä hetkellä mulla on sitten tummansinisen-vihreän-harmaan-violetit hiukset, riippuen valaistuksesta. Outoa kyllä, mä olen alkanut pitämään tästä väristä, vaikka lopputulos olikin jotain muuta kuin haluttu. Värinä käytin Biozellin sävytteitä, ja kun nämä värit päästä lähtee, niin värjään takaisin viininpunaiseksi, koska pääsen sillä yksinkertaisesti helpommalla.

Sininen väri imeytyi hiusten lisäksi myös väripurkkiin (kuten kuvasta näkyy) sekä kylpyammeeseen, vessan lavuaariin, mun ihoon....
Mulla on pari postausta valmiina, mitkä olen säästänyt näitä kiireisiä hetkiä varten, mutten välttämättä ehdi tällä välillä postata kovin usein, en välttämättä edes sitä yhtä kertaa viikossa. Muuton jälkeen palaan sitten taas aktiivisemmin blogin pariin, ja silloin on luvassa mm. asuntopostausta, mahdollisesti juttua uudestavuodesta sekä mun ja H:n kihlajaisista, jotka pidetään tammikuussa.

Ja okei, nappasin mä teille yhden kuvan mun hiuksista. Olin tosiaan juuri tullut lenkiltä, joten naama punoittaa ja olemus muutenkin todella hehkeä ja luonnollinen. Mä en muista, milloin olisin viimeksi julkaissut itsestäni meikittömän kuvan. Iso juttu mulle siis.

Kuvasin mä millä tahansa kameralla ja asetuksilla, niin mun hiukset näyttää valokuvassa mustilta.

Mitä mieltä olette, sopiiko mulle lyhyet hiukset vai ei?

tiistai 29. marraskuuta 2016

Syntymäpäiväillallinen

Mä olen ollut aina hyvän ruuan ystävä, ja sen kyllä näkee. Vaikka painonpudotus on ajankohtaista, niin juhlapäivinä mä en ruuasta tingi, tosin en muutenkaan laske kaloreita enkä noudata mitään erityistä dieettiä. Painonpudotuksessa mulla on kaverina H sekä maalaisjärki, ja niiden lisäksi muutama kaveri joiden kanssa lenkkeillä. Hiljaa hyvää tulee, niinhän ne sanoo.

No, tänään mä sitten täytin 22 vuotta. Päivä ei oikeastaan eronnut normaalista mitenkään, ei me tehty mitään kovin erikoista, paitsi tavallista parempaa ruokaa, nimittäin perunamuusia, porsaankyljyksiä ja salaattia. Ruokajuomaksi mä nappasin S-marketista Marlin vaalean "vaniljaglögin", mutta H ilmoitti, ettei hän pidä glögistä, joten saan nauttia tuon koko ihanuuden yksin. Me myös kokattiin yhdessä, mitä me tehdään itseasiassa aika usein.

Perunamuusin oon tehnyt aina samalla kaavalla; ensin perunat kuoritaan, sitten pilkotaan ja lopuksi keitetään. Kun perunat on keitetty, siivilöin perunat, muussaan niitä vähäsen, sitten törkeä köntti voita sekaan ja sähkövatkaimella sekaisin, kunnes voi on sulanut ja perunat muusina. Sitten vaan suola ja tilkka maitoa joukkoon ja lopuksi vielä toinen huolellinen sekoitus. Tällä tavoin perunamuusista tulee hyvänmakuista ja ihanan kuohkeaa.



Porsaankyljyksiä en muista kokanneeni moneen vuoteen, joten otin vähän netistä ideoita maustamisen ja kypsennyksen suhteen. Mausteena käytin soijakastiketta, paprikajauhetta, jauhettua maustepippuria sekä suolaa, joista tein tahnan jonka hieroin lihan pintaan ennen paistamista. Maustepippuri toi ihanan jouluisen tuoksun keittiöön! Maustamisen jälkeen käytin lihat pannulla ottamassa hieman väriä, ja laitoin ne laakeaan uunivuokaan, ja viipaloin kolme porkkanaa mukaan tuomaan makua. Lopuksi keitin vielä pannulla muutaman desin lihalientä, ja tökkäsin koko komeuden uuniin hautumaan lähes tunniksi.



Me ei olla H:n kanssa erityisesti kasvisten ystäviä, mutta halusin kuitenkin ruuan kanssa kunnon salaatin. Tällä kertaa salaattiin valikoitui keltaista paprikaa, lehtisalaattia, kotimaista kurkkua ja tomaattia sekä fetajuustoa. Mun mielestä ruoan pitää olla värikästä! Kaapista löytyi jo valmiiksi Thousand Island- salaattikastiketta, joka on mun ehdoton suosikki ollut aina. Jälkkäriä me ei tällä kertaa tehty, sillä tuo annos täytti jo valmiiksi niin paljon, että jälkkärin kanssa oltaisiin varmaan poksahdettu.



Siinä oikeastaan oli mun synttärit, hyvää ruokaa ja sain rahaa lahjaksi kuten olin toivonutkin. Viikonloppuna meillä on vielä kavereiden kanssa synttärijuhlat ja samalla pikkujoulut, jotka tosin uhkaavat peruuntua, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Täytyy kyllä myöntää, että Black Fridayna ja vielä tänäänkin on tullut tilattua kaikennäköistä kivaa eBaysta sekä muista nettikaupoista itselleni "synttärilahjaksi", ja eilen tulikin jo Prisman paketti, josta paljastui juuri oikean kokoinen Adidaksen huppari. Mutta näistä ostoksista teen sitten oman postauksen, kunhan nuo kiinanpaketitkin saapuvat.

Pöytä on katettu!


Miten te juhlitte synttäreitä? Onko teillä jotain erityisiä juhlaruokia?

maanantai 28. marraskuuta 2016

Joulukorttikuvaukset

Reilu viikko sitten me käytiin H:n kanssa ottamassa joulukorttikuvia kaveripariskunnan kissoista. Kuvaukset menivät suhteellisen hyvin, vaikka Viiru ja Vili eivät oikein hoksanneet idea, eivätkä olisi millään malttaneet pysyä paikallaan. Kuten kissapostauksessani kerroin, kissojen kuvaaminen on siinä mielessä haastavaa, koska harvemmin niistä saa hyviä kuvia juuri sillä hetkellä kuin haluaisi, vaan silloin kun kamera on oikealla hetkellä kädessä.

Meidänkin kissojen joulukorttikuvaaminen olisi varmasti saatanasta ihan kivaa, mutta todella aikaavievää ja tällä hetkellä sitä ylimääräistä aikaa ei ole, kun on nämä muuttohässäkät sun muut. Ja toisekseen, mun kaikki joulukoristeet on Kuopiossa ensi kuun puoleenväliin saakka, joten turha edes unelmoida. Vaikka kaikki kuvat eivät menneetkään ihan putkeen, sain kuitenkin harjoiteltua taas valokuvausta ja varsinkin liikkuvan kohteen kuvaamista lisää, ja mikä tärkeintä, autettua kaveria. Ja muutama kuva jopa onnistui, alla pari niistä. Kuvat ovat vielä "pelkkiä kuvia" eivätkä "postikorttimuodossaan".

perjantai 25. marraskuuta 2016

3 asiaa

Tämä "haaste" on kiertänyt blogeissa jo ainakin kuukauden, ja nyt minäkin päätin tarttua tähän. Tässä vähän faktaa minusta!

3 asiaa, joista pidän... 
★ hyvä ruoka
★ ystävät
★ perhe

3 asiaa, joista en pidä... 
★ valehtelu, yleensä kun siitä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin
★ kylmyys, tule kesä takaisin!
★ aikaiset herätykset, mä kun olen luonnostani iltavirkku

3 asiaa, jotka tein (viime) viikonloppuna...
★ söin ihan liikaa irtokarkkeja, koska ne oli tarjouksessä eräässä marketissa ja hamstrasin heti kilon
★ pelasin Red Dead Redemptionia; oli ihana palata taas länkkäriteeman pariin
★ käytiin katsomassa sitä ihanaa kolmiota, johon me muutetaan ensi kuun loppupuolella

3 asiaa, jotka osaan... 
★ neulominen; oon monesti saanut kehuja mun tekemistä villasukista ja muista neulomuksista
★ valokuvaaminen, ainakin jollain tasolla. Oon päivä päivältä tyytyväisempi ottamiini kuviini.
★ laittaa ruokaa, ainakin H niin väittää

Tällä hetkellä puikoilla "karkkisukat", jotka ovat suurilta osin jämälangoista.

3 asiaa, joita en osaa... 
★ pitää järjestystä yllä; aina kun mä siivoan niin alle vuorokausi ja KABOOM!... koko asunto taas sikinsokin
★ laittaa mun hiuksia mitenkään kivasti, ja yleensä ne onkin vain auki ja joskus suoristetut, tai kiinni 
★ ajaa autoa

3 asiaa, jotka haluaisin osata... 
★ valokuvata paremmin
★ pukeutua ja laittautua naisellisemmin
★ salainen haaveeni parkour; ihanan sulavaa liikettä ja hurjia hyppyjä

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä... 
★ imuroida
★ käyttää Anton ulkona
★ katsoa tarkemmin mitä syön

3 asiaa, joista stressaan... 
★ raha-asiat; vaikka meillä on H:n kanssa molemmilla luottotiedot, ja raha-asiat muutenkin kunnossa, niin tottakai keikkatyöläisenä raha-asiat mietityttää. Mitä jos vaikka joku kissoista sairastuu?
★ kaikki muuttoon liittyvä häslinki tällä hetkellä
★ unirytmi; mun unirytmi on taas päin sanonko mitä, ja sen kääntäminen on täyttä tuskaa aina

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...
★ videopelit; hetkeksi kaikki muu syrjään ja antaa pelin viedä mukanaan
★ lenkkeily; musiikki täysille ja vipinää kinttuun!
★ bloggaaminen; saa purettua ajatuksia ja se eufoorinen olo mikä tulee postauksen jälkee, oi autuutta!

Tämänhetkinen "työpiste" ja samalla hyvin tärkeä harrastusväline

3 asiaa, joista puhun usein... 
★ kissat, näistä mä puhun ihan liikaa. Josku joku on huomauttanutkin, että voitaisiinko puhua jostain muusta
★ videopelit, ja varsinkin kun osa mun kavereista ei tajua mistä mä puhun, niin ne on vaan "Mitäääääh?"
★ bloggaaminen, koska mä olen innostunut tästä harrastuksesta taas uudelleen

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni... 
★ löysät collegehousut, siis onko mukavempia housuja maan päällä kuin lökärit?
★ perus trikootopit, sopivat kaikkien alaosien kanssa hameesta housuihin sekä aluspaidaksi että sellaisenaan 
★ pitkät, semilöysät neuleet, jotka lämmittävät, eivät kiristä ja peittävät kehon pienet virheet

3 asiaa, joita en pue päälleni...
★ läpinäkyvät vaatteet, mä en voi sietää jos vaatteesta näkyy vähäkin läpi, sillä mun kohdalla se näyttää aivan kamalalta
★ leveälahkeiset farkut; mä olen vannonut jo vuosia pillien nimeen, enkä usko et mielipide tulee ihan heti muuttumaan
★ shortsit, ei näillä reisillä ainakaan

3 asiaa, jotka haluaisin vaatekaappiini... 
★ mustan yksinkertaisen mekon, joka olisi todella arkinen ja josta saisi erilaisen asusteilla, esimerkiksi tämä
★ treenivaatteita, multa puuttuu esimerkiksi kunnon lenkkeilytakki talveksi, samoin kengät
★ lapsilukko, koska Kassu rakastaa nukkua vaatekaapissa ja menee sinne vaikka läpi harmaan kiven, ja sitten mun kaikki vaatteet on ihan karvoissa

Pikku kaapinpaukuttelija

3 asiaa, joista unelmoin... 
★ ajokortti, sillä kun mä vielä vuosi sitten asuin Helsingissä, vannoin etten koskaan muuttaisi pois enkä täten tarvitsisi ajokorttia
★ auto; mua vähän hävettää, kun haluan mennä esimerkiksi kaverille, jonne olisi liian pitkä matka kävellen, ja joudun pyytämään H:lta kyytiä. 
★ ammatti ja pysyvä työpaikka; tätä tuskin tarvitsee perustella

3 asiaa, joita pelkään... 
★ että jokin menee pieleen, koska pessimistinen luonne
★ ihon "roihahdusta"; mulla on atooppinen iho, joka on pitkään pysynyt suhteellisen hyvänä, mutta koskaan ei voi tietää, mikä aamu koko kroppa on taas kutisevalla ja hilseilevällä näppylällä
★ isoja koiria; niillä on isot hampaat ja kova ääni

3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa... 
★ että minä ja H molemmat saataisiin töitä. H valmistui vasta toiseen ammattiin ja mä saan kimpsut ja kampsut pian tänne, niin olisi kiva että arki alkaisi pyöriä mahdollisimman nopeasti
★ että koulutus tepsii Antoniin ja hän lopettaa Tuittu-neidin kiusaamisen ja päällehyökkimisen
★ että tää kaamosväsymys vähenisi. Heti kun alkoi olemaan pimeämpää, musta tuli väsynyt ja kärttyinen. Kyllä se onneksi aina on joulua kohden helpottanut.

torstai 24. marraskuuta 2016

Painavaa asiaa bloggaamisesta

Mulle bloggaaminen on aina ollut rakas harrastus. Bloggaaminen ja valokuvaaminen ovat keinoja ilmaista itseään, ja myöskin mukavaa ajanvietettä. Kuvien ottamiseen, valitsemiseen ja muokaamiseen sekä tekstin kirjoittamiseen voi helposti mennä jopa tuntikausia. Toki bloggaamisessa on myös huonoja puolia, asioita jotka mietityttää, ja asioita joita ei voi ymmärtää. Tässä postauksessa kerron muutaman. Postauksen kuvat on otettu tänään Mäntyluodossa, jossa me kävästiin H:n ja Antonin kanssa käppäilemässä ja kuvaamassa.


Joskus muutama vuosi takaperin, oman blogiharrastukseni alkutaipaleella, mä sorruin myös "lukija lukijasta"-touhuun. Jokainen tottakai itse päättää, mitä blogillaan tekee, mutta mä en ole ole enää pitkään aikaan liittynyt kenenkään blogiin vain sillä, että olettaisin hänen liittyvän takaisin. En myöskään liity kenenkään blogiin lukijaksi, jos aihepiiri ei minua kiinnosta. Syitä on monia, joista tärkein on se, että helposti käy niin, että tämä "lukija" on vain numero lisää lukijalaskuriin. Mä kuitenkin haluan, että mun lukijat ovat aidosti kiinnostuneita mun kirjoittamasta tekstistä ja kuvista. Sen lisäksi mä saan enemmän riemua siitä, jos olen oikeasti nähnyt vaivaa jonkin tekstin kirjoittamiseen, ja saan sillä lisää porukkaa seurailemaan mun höpötyksiä, kuin että saisin sen vain siitä hyvästä että painoin nappia ja liityin jonkun toisen blogiin lukijaksi.


Tästä päästäänkin kommentointiin, nimittäin voi helposti käydä sillä tavalla, jos on näitä "haamulukijoita", etteivät he kommentoi postauksiasi tai edes avaa niitä. Mä itse arvostan kommentteja todella paljon, olivat ne niin risuja tai ruusuja, ja pyrin aina vastaamaan jokaiseen. Ymmärrän "kommentti-kommentista"-touhun taas oikein hyvin, jos kommentissa on asiaa. Ja tällä tarkoitan siis sitä, että jotkut harrastaa sitä, että heittävät jonkun mitäänsanomattoman kommentin, ja siihen perään bloginsa osoitteen, jotta tämä postauksen kirjoittaja kävisi sitten kommentoimassa takaisin. En tarkoita, että oman blogin linkin lisäämisessä kommentin perään olisi mitään väärää, vaikka en itse sitä harrastakkaan; postauksen kirjoittaja löytää kyllä blogiini profiilini kautta, jos tahtoo käydä kurkkaamassa tai jättämässä kommentin. Myöskin itse pyrin aina muiden blogeja kommentoidessa kehumaan, antamaan kritiikkiä, herättämään keskustelua, antamaan vinkkejä tai vaikka kaikkia näistä. Mä en myöskään koskaan oleta, että saisin kommentin vastapalveluksena, vaan käyn kommentoimassa muiden blogeja ihan vain ajanvietteenä ja antaakseni hyvää mieltä, myös blogeihin joita en lue.


Seuraava on enemmänkin harmistuksen aihe, nimittäin kotimaisten blogien yksitoikkoisuus. Enkä suinkaan tarkoita, että kotimaiset blogit olisivat tylsiä, vaan että samankaltaisia blogeja löytyy hurja määrä, mutta joistakin aiheista ei yhtäkään. Mun lukulista huutaa tyhjyyttään, koska suurin osa mun seuraamista blogeista oli lopettanut mun blogitauolla. Mä koen, että oon muuttunut vähän nirsoksi blogien suhteen ajan myötä. Mä en esimerkiksi välitä vauvablogeista tai treenausblogeista, mutta hyvä että näitäkin on, ja ne varmasti löytävät lukijansa. Näitä blogeja löytyy sadoittain ja tuhansittain, mutta löytyykö esimerkiksi tytön pitämää peliblogia? En ole ainakaan törmännyt, saa linkkailla alas jo löytyy. Joko niitä erikoisempia blogeja ei niin paljoa ole, tai sitten ne ovat piilossa.


Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä asia joka mietityttää, eli mitä on suotavaa julkaista ja mitä ei. Tätä mä mietin tätäkin postausta kirjoittaessani, koska mä pelkään hirveästi loukkaavani mielipiteilläni. Toisaalta, oon ylpeä kun uskallan sanoa mielipiteeni suoraan, sillä en itsekkään pidä mielistelijöistä. Toinen on yksityisyys: en koskaan julkaise kuvia ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa. Kun palasin blogimaailmaan, kysyin H:lta, haluaako hän olla etunimellä vai pelkällä kirjaimella blogissani, ja hän itse valitsi pelkän kirjaimen. En myöskään julkaise hänestä kuvia tänne, koska hän ei sitä ainakaan toistaiseksi halua. Mutta ylipäätänsä, aina kun kirjoitan blogia tai julkaisen jotain SoMessa, mietin hyvin tarkkaan, että kannattaako tämän julkaiseminen vai ei. Olenkin pitänyt mielessäni ohjeen: mitä laitat nettiin, se pysyy siellä. Aina ei näin ollut, ja juurikin siksi olen poistanut teiniaikaiset blogikirjoitukseni ja Facebook-päivitykseni.


Melko paljon tekstiä, painavaa asiaa ja mielipiteitä. Nämä mielipiteet ovat omiani, ja postauksen ei ole tarkoitus loukata ketään. Loppuun vielä Anton, joka ei voi sietää, kun joutuu aina mun ja kameran uhriksi.

 
Mikä bloggaamisessa mietityttää, oudoksuttaa, ihastuttaa tai vihastuttaa teitä?

maanantai 21. marraskuuta 2016

Sisustusunelmia

Moikka! Kuten ensimmäisessä postauksessa mainitsin, meillä oli kiikarissa yksi ihana, iso kolmio. No, tänään soitin välitysfirmaan ja se kolmio on meidän! Tässä ihanuudessa on neliöitä lähes 80, asunto on vastaremontoitu ja vuokra todella edullinen. Asunnossa on kaksi isoa makuuhuonetta, todella iso olohuone, lasitettu parveke, tiskikone ja kaksi isoa vaatehuonetta. Seinät ovat vaaleat, paitsi olohuoneesta ja makuuhuoneista löytyy yhdeltä seinältä tehostetapetti. Kaiken lisäksi eteisessä, keittiössä ja vaatehuoneissa on niin paljon tilaa, että toisesta vaatehuoneesta tulee todennäköisesti kissojen valtakunta, ja siltikin tilaa riittää. Sisustushöyryissäni tekaisin kolme kollaasia, jotka antavat hieman suuntaa, minkälaisesta sisustuksesta tykkään.

Ylipäätänsä, mä en tykkää sisustuksessa kokovalkoisesta, ja vaikka tykkäisinkin, ei se onnistu mustien kissojen (karvat) ja ylipäätänsä näiden pikku paskatassujen kanssa. Mä pidän yksinkertaisuudesta ja selkeistä värilinjoista, mutta kuten keittiökollaasista huomaatte, joskus on kivaa leikkiä väreillä ja kuoseilla. Huonekaluissa tykkään tummista väreistä ja puun väristä/kuvioista. Tekstiileissä helppo pestävyys on plussaa, kissoilla kun saattaa joskus päästä oksennus esimerkiksi matolle, ja nahkasohvasta on turha haaveillakkaan, koska kissat ja kynnet. Matot meillä on suurimmaksi osaksi räsymattoja, koska ne voi pestä koneessa.

 
Tälle kollaasille mä annoin nimen "metsäkollaasi", ja näitä sisustusjuttuja voisin käyttää esimerkiksi vierashuoneessa. Mulla ei koskaan ole ollut asunnossa juurikaan mitään vihreää, paitsi yksi räsymatto, ja viherkasvit jotka sittemmin kissat söivät. Mä rakastuinkin tähän metsäteemaan, ja varmasti jossain vaiheessa tulen sisustamaan uudesta asunnosta jonkin huoneen vihreällä. Pääsen jo toteuttamaan tätä sen verran, että päällystän tv-tason päädyt sekä Ikean Kallax-hyllyn päädyt ns. "koivufixillä".

Kun mä selailin Vallilan sivuilta suihkuverhoja, niin eteeni pamahti tämä kirjava ihanuus. Silloin en vielä tiennyt, että tulevassa asunnossa on suihkukaappi, jolloin suihkuverho on turha. Valitsin kollaasin muihin juttuihin ns. rauhallisia värejä tasapainoittamaan tuota verhon kirjavuutta. Mä rakastan Vallilan värikkäitä kuoseja, mutta kuten tiedätte, Vallila on suhteellisen kallis merkki, mutta joku kaunis päivä mä vielä hankin jotain Vallilaa meidänkin talouteen. Kuten kuvasta näkyy, mä tahtoisin viherkasvin myös vessaan, koska siellä se mahdollisesti menestyisi paremmin kuin muissa huoneissa. Joku kaunis päivä mä vielä keksin keinon suojella viherkasveja kissoilta, mutta siihen asti me eletään tekokukkien varassa.

 
Keittiön tekstiileissä mä halusin leikkiä väreillä ja kuoseilla, koska mun mielestä keittiö on siinä mielessä vaikea sisustettava, ettei sieltä voi vaihtaa oikein muita kuin tekstiilejä. Harvemmilla on varaa vaihtaa koko astiasto sisustuksen mukaan, ja keittiöremppakaan ei ilmainen ole. Toki "fixaaminen" DC-fixilläkin on vaihtoehto, mutta oma projektinsa sekin. Myös keittiössä mä vannon räsymattojen nimeen, ja oma keittiön mattoni onkin lähes jokaviikko pesussa. Ja kun puhuimme aiemmin viherkasveista, niin tuo kasvi tuossa on muovinen, eli se mahdollisesti säilyisi meidän taloudessa elossa pidempäänkin.

Mikä kollaaseista oli suosikkinne? Minkälaisesta sisustuksesta te pidätte?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Hullu kissanainen

Kuten ensimmäisessä postauksessa mainitsin, meillä on H:n kanssa viisi kissaa. Mulla on kolme isoa kollia; Antonio, Charlie ja Kasper, ja H:lla kaksi pientä tyttöä; Noki ja Täplä. Charlie ja Kasper on mulla pitkäaikaisessa sijoituksessa, mutta yhtälailla perhettä kuin muutkin kissat. Tässä postauksessa kerron vähän tarkemmin tästä meidän laumasta.

Antonio (Anton, Pönttö)
Anton on 4-vuotias, lauman johtaja ja varsinainen luupää, mitä käskyihin tulee. Omaa tahtoa tällä pojalla on riittänyt pennusta asti, ja Anton on myös lauman rohkein. Hänellä on myös kova tarve kiusata ja pompotella muita kissoja (ja meitä ihmisiäkin), ja siksi Antonin kanssa tarvitaan erityisen pitkää pinnaa, mutta on hän silti yhtä rakas meille kuin muutkin. Anton on todella fiksu ja erikoinen kissaksi; hän tykkää kulkea valjaissa ulkona, juoda viemäristä ja pelata tabletilla kalastuspeliä.



Kasper (Kassu, Pulla)
Kasper on 5-vuotias pulleahko kissaherra, joka ei ole se penaalin terävin kynä. Kassu on uusissa paikoissa ja uusia ihmisiä kohtaan todella arka, ja täällä Porissa hän ei olekkaan näyttäytynyt vieraille vielä kertaakaan. Silloin kun me ollaan pelkästään perheen kesken kotosalla, Kassu nukkuu joko sängyssä, tai pyörii meidän kanssa. Kasper on myös vahvatahtoinen kuten Anton, ja Kassu osoittaakin mieltänsä kiljumalla ja määkymällä. Jos Kassua komentaa (tai ylipäätänsä vastaa yhtään mitään maukumiseen), niin Kassu kaatuu selälleen lattialle. Kassun lempiharrastus on paukuttaa kaapinovia keskellä yötä, ja kun hän lopulta turhautuu esteisiin, mitkä me ollaan niiden kaappien eteen laitettu, niin hän suuttuu ja tulee huutamaan meidän makkarin oven taakse. Kassu on kuitenkin todella läheisyydenkaipuinen ja ihana rapsutettava, ainakin siihen asti kun kuolahanat aukeaa.



Charlie (Pilli, Rulla)
Charlie on Kasperin veli, ja monet kysyy, millä mä erotan nämä kaksi toisistaan. Charlie on veljeään huomattavasti laihempi, hänellä on "piiskahäntä" ja isommat silmät. Charlie on koko kissalauman kiltein tapaus, sillä Charlie ei oikeastaan tee koskaan mitään pahaa, koska pientä riehumista Antonin kanssa ei lasketa. Charlie oli mulle tullessaan yhtä arka kuin Kasper, mutta nykyään C juoksee lähes heti olkkariin tervehtimään ja nuuskimaan vieraita. C olisi kova pussailemaan myös meidän tyttöjä, mutta tytöt eivät oikein vielä osaa arvostaa tätä herrasmiehen elettä.



Noki (Noksu-neiti) ja Täplä (Tuittu-neiti)
Noki ja Täplä ovat noin 4-vuotiaita kissaneitejä. Tyttöjen tarkkaa ikää ei tiedetä, sillä H löysi ne pentuina ulkoa lumihangesta. H oli herännyt keskellä yötä huutoon, ja löytänyt pihalta pienen kissanpennun, Noksu-neidin. Seuraavana päivänä myös Täplä saatiin loukutettua. Tytöt kävivät eläinsuojeluyhdistyksessä kasvamassa sijaisemon hoivissa, ja luovutusikäisenä H "osti" ne itselleen.

Noki on tytöistä rohkeampi, vaikkakin molemmat ovat todella arkoja menneisyydestään johtuen. Noki muistuttaa ulkonäöltään todella paljon Antonia, vaikka väritys onkin hieman erilainen ja Noksu on Antonia puolet pienempi. Noksun lempipuuhaa on painia olohuoneen räsymaton kanssa.

Täplä on todella arka, varsinkin kun Anton kiusaa häntä jatkuvasti, nyt tosin vähenemään päin kun Anton saa rankkua joka kerta kun kiusaa toista. Tuittu-neiti myös puolustaa omaa "reviiriään", tv-tasoa, todella hanakasti ja pojat ovat saaneet useammatkin läpsyt jos yrittävät lähestyä neidin paikkaa. Täplä on myös kova murisemaan, ja tästä juurikin lempinimi Tuittu.



Kuvat ovat meidän kotialbumeista, koska viiden kissan kuvaaminen on... no, haastavaa. Jokainen kissanomistaja tietää, että kissoista ei saa hyviä kuvia silloin kun haluaisi, vaan juurikin jos on oikealla hetkellä kamera kädessä. Kaikenlisäksi tytöt pelkää mun järkkäriä kuollakseen, joten eilisen kuvauskokeilun kuvat olivat luokkaa tämä:

 
Oletteko te kissaihmisiä? Onko teillä kissoja ja jos on, niin minkä nimisiä ja luonteisia?

lauantai 19. marraskuuta 2016

Raikas tuuli, puhalla pois pilvet pinttyneet

Hei, mä olen palannut! Vanhat tekstit ovat poistuneet, ja ulkoasu aavistuksen muuttunut. Blogi tulee saamaan mahdollisesti vielä uuden nimen ja vähintäänkin uuden bannerin, mutta ne tulevat ajan kanssa.

Nyt varmasti monet mun vanhat lukijat ihmettelee, miksi mä taas aloitin kirjoittamisen alusta, ja poistin vanhat tekstit. Syitä on parikin: viimeksi kun mä olen aktiivisesti kirjoitellut, mä olin vielä avoliitossa ja asuin Helsingissä. Mun elämä on muuttunut niin paljon tässä välissä, että tuntuisi hölmöltä jättää vanhat postaukset tuonne sivuun pyörimään, kun blogi on kuitenkin saanut uuden ulkoasunkin. Väliin mahtuu niin hyvät kämppisajat eksän kanssa kuin Kuopioon muuttokin ja lyhyt parisuhde, joka sittemmin kariutui. Kuopiossa asuessani mä kirjoitin tasan yhden postauksen, koska mulla ei ollut aikaa eikä intoa kirjoittaa blogia. Mä jopa vakavissani harkitsin bloggaamisen lopettamista, mutta en koskaan kyennyt tekemään sitä päätöstä. Loppujenlopuksi tää kirjoittaminen on aina ollut mulle rakas harrastus, oonhan mä blogannut yhteensä jo viitisen vuotta.

Jos eksyt täysin uutena lukijana tänne, niin tervetuloa! Olen Netta, pian 22-vuotias neiti, ja olen muuttamassa Kuopiosta Poriin vuodenvaihteessa, vaikka täällä jo oikeastaan epävirallisesti asunkin. Mun perheeseen kuuluu tuleva avomies H sekä viisi kissaa. Hei hetkonen, taasko sulla on viisi kissaa? Kyllä, nimittäin kun erosin eksästä, kolme kissaa muutti minun mukana ja kaksi jäi eksälle. H:lla on kaksi pientä tyttökissaa ja mulla kolme isoa kollia. Alunperin meidän piti olla H:n kanssa vain ystäviä, ja niin me yritettiinkin alussa, mutta tunteilleen ei mitään voi. Kaverit sanoivatkin, kun tulin ekan kerran pidemmäksi aikaa H:n luo Poriin, että tuolta reissulta sä et tule palaamaan. Kahden viikon lomareissu vaihtui avoliitoksi, ja päivääkään en vaihtaisi. Meidän rakkaustarinasta ja kissoista mä tulen tekemään tarkemmat postaukset, joten niistä ei tässä sen enempää.

No, mitäs muuta mä teen nykyään? Kuopiossa mä tein kaupan alan hommia muutaman kuukauden, ja nyt Porissa mä olen tehnyt keikkatyötä, ja etsiskelen oppisopimuspaikkaa. Me etsiskellään H:n kanssa kolmiota, koska täällä ei vuokrat ole hirveän korkeita, ja kahden ihmisen tavarat sekä kissat on vähän liikaa 60 neliön asuntoon. Me mahdollisesti saadaan yksi 80 neliöinen unelma, pidetään peukkuja!

Tähän loppuun vielä blogin tulevaisuudesta. Kuten alussa mainitsin, niin mahdollisesti nimi ja ainakin banneri tulevat saamaan uutta ilmettä, ja ulkoasuunkin saattaa tulla pieniä viilauksia. Pyrin nyt alussa postaamaan vähintään kerran viikossa, ja jaksamisen ja ehtimisen mukaan mahdollisesti useamminkin. Kiitos teille kun olette jaksaneet odottaa näin kauan, ja pahoittelen tekstitulvaa.

ps. Mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta?