maanantai 30. lokakuuta 2017

Kotini on linnani, osa 4: Työhuoneeni on vierashuoneeni

Sarjan entiset osat löytyy täältä: 

Moikka! Syksy on vienyt mut mennessään, ja huomasin tässä muutama ilta sitten, että blogikin on ollut todella pitkään koskematta. En tosin aio ottaa siitä stressiä, koska syksy on vienyt multa paljon voimia muutenkin.  Koulussa on mennyt loistavasti, ja suhde H:n kanssa kukoistaa yhä, mutta työn ja koulun yhteensovittaminen on ollut haasteellisempaa kuin luulin. Muutaman viikon tein vuoroja arkiaamuisin ennen koulua jos oli myöhäisempi aamu, sekä kaikki lauantait, mutta aika nopeasti totesin, etten jaksa sitä. Niinpä pidän nyt viikonloput vapaina, ja käyn 1-2 arkiaamuna viikossa töissä muutaman tunnin koulun niin salliessa.

Tässä välissä ollaan kuitenkin jotain saatu aikaiseksi, nimittäin työhuoneeseen tuli uusi tietokonepöytä, joka oli aavistuksen isompi kuin me oletettiin, ja samalla mä sain meidän vanhan tietsikkapöydän koulupöydäksi. Joskus kokeilin tehdä koulutehtäviä ruokapöydän ääressä, mutta mulla tuli hartiat ihan uskomattoman kipeäksi, joten tää oli kipeästi kaivattu uudistus. Ja onhan tää uusi pöytä nyt upea, vaikka alussa ajattelinkin, et onpas iso ruma murju. Ja no, jouduttiin me toiselta puolelta poistamaan yksi taso, jotta työhuoneen ovi mahtuu kiinni. Siltikin, 40 euroa Iskun työpöydästä on todella pieni summa. Btw, postauksen kuvat on otettu H:n puhelimella, ja siksi laatu aavistuksen huonompi kuin normaalisti, koska järkkärin akku reistailee.



Mua itseasiassa harmittaa, etten saanut aiemmin tätä nelososaa aikaiseksi, jotta nyt olisi ollut verrokki. Aikaisemmin tuo pienempi pöytä oli isomman pöydän paikalla, stereot varastossa, ja pienen pöydän nykyisellä paikalla kissojen ruokakipat. Sohva pysyi samalla paikallaan, ja pyykkien kuivuessa pyykkitelineet ovat huoneen oikealla reunustalla.



Meidän työhuone on samalla myös vierashuone, ja äänentoistonsa sekä tietotekniikan runsauden vuoksi syrjäyttänyt olohuoneen paikan. Meillähän ei olohuoneessa ole juurikaan mitään johtuen tyttöjen pissaongelmasta. Enempää en tässä postauksessa kerro, paitsi sen, että ongelmaan on löytynyt ratkaisu, jokseenkin erikoinen sellainen, ja tilanne parantunut hurjasti.

Mitä mieltä olette meidän työ-/vierashuoneesta?

torstai 17. elokuuta 2017

Ammattikoulun aloitus 22-vuotiaan silmin

Koulu alkoi meillä maanantaina, ja koulun penkillä on nyt siis istuskeltu neljä päivää. Ihmiset ovat tosi mukavia, mitä nyt tähän mennessä olen ehtinyt tutustumaan. Yllättävän rauhallista porukkaa, mitä nyt yhdellä tunnilla porukalla lähti vähän lapasesta. Ei siinä muuten mitään, mutta luokan vanhimpana mun ois varmaan pitänyt näyttää hyvää esimerkkiä, mutta kikatin vatsa kippurassa näyttöni takana. Sovin joukkoon siis kuin nenä naamaan!

Ainakaan toistaiseksi porukka ei ole kauheasti ihmetellyt, mitä näin vanha tekee amiksessa, ottaen siis huomioon, että mulla ei ole vielä koulutusta. Monet mun ikäiset ovat jo valmistuneet ammattikorkeastakin. No, jos olette lukeneet mun alkoholismista kertovan postauksen, niin tiedättekin, että elämä on heitellyt suuntaan jos toiseen. Kerrankin elämässä mulla on ns. opiskelurauha, rahallinen tilanne antaa myöten ja kerrankin opiskelen alaa joka oikeasti kiinnostaa! Kaksi kertaa aiemminkin olen hakenut tälle puolelle ja päässyt, mutta suunnitelmat ovat muuttuneet syystä tai toisesta ja unelma valunut hukkaan kuin hiekka sormien välistä.

No mutta, nyt kun asiat ovat hyvin, niin menneitä on turha märehtiä. Nyt alussa koulu on ollut turhauttavaa, koska osaan jo aika paljon koneisiin liittyvää asiaa, ja esimerkiksi yksi päivä pyhitettiin lähinnä kokonaan sähköpostin käytön opettelemiseen. Powerpointkin sujuu vanhasta muistista, ja opettaja totesikin valvovansa viikonloppuyöt tehden mulle lisätehtäviä. Vaikka turhauttaa tää helppous, niin samalla tämä on muistutus, että tämä on oikeasti mun ala. Ja tänään oli jo tehtäviä, jossa oli vähän haastettakin!

Koulun alkaessa mulle on myös muodostunut uusi, mukavampi aamurutiini. Herään puoli kuudelta tai kuudelta, riippuen menenkö kahdeksaksi vai yhdeksäksi. Ehdin rauhassa pestä hampaat, syödä kunnon aamiaisen, hörpätä kahvit ja laittautua samalla Spotifyn tai YleX:n tahtiin jammaillen. Koulumatkalla jään pysäkin aiemmin, käyn moikkaamassa äitiä hetken ja sitten kipittelen koululle, yleensä auringonpaisteessa. 

Eli koulun aloitus on sujunut kaiken kaikkiaan hienosti, ja elämä on muutenkin mallillaan

Ensimmäisen päivän epävarmuus on vaihtunut leveään hymyyn

Moniko teistä aloitti/aloittaa koulun tänä syksynä?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Naisellisuusprojekti

Joskus vuosia sitten mä olin nätti ja naisellinen. Tykkäsin meikata, valitsin vaatteet ja laitoin hiukset huolella. Jotain kuitenkin tapahtui, ja meikkaaminen ja itsestään välittäminen jäi jonnekkin masennuksen jalkoihin. Nyt kun olen voinut henkisesti hyvin jo pidemmän aikaa, niin mietin edelleen, että mihin se naisellinen puoli minusta katosi?

Tästä oikeastaan lähti alku mun "naisellisuusprojektille", jossa mä yritän löytää itsestäni taas ne puolet, joita joskus aiemmin niin rakastin. Lähtötilanne oli melko heikohko: mä en välittänyt juuri meikata, hiusten laittaminen rajoittui lähinnä suoristamiseen ja luottovaatteena oli ihan liian usein H&M:n miesten puolelta ostetut pieruverkkarit. Mä inhosin sitä peilistä tuijottavaa laiskaa plösöä.

Ajattelin lähteä liikenteeseen helpoimmasta päästä, eli kosmetiikasta. Mun meikkipussissa oli suorastaan laittoman vanhoja meikkejä, sävyjä sekä tuotteita, jotka eivät sopineet mulle ja aiheuttivat iho-ongelmia. Ennen projektin aloittamista mä en tiennyt mikä on primer, mitä tuotteita käytetään mihinkin ja missä järjestyksessä. Onneksi kosmetologiystävä riensi apuun ja vastasi kaikkiin mun mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Meikkipussissa mulla oli muutamia tuotteita, jotka eivät olleet vanhentuneita ja soveltuivat mulle, kuten ripsivärit ja eyelinerit, mutta esimerkiksi kulmakynän ostosta on kulunut jos jonkin aikaa ja meikkivoiteen olen viimeksi uusinut... 2012? Niiltä ajoilta löysin myös avaamattoman puuterin, joka oli onnekseni vielä sopivaa sävyä ja oikein hyvässä kunnossa, joten otin sen käyttööni. Löysin myöskin kuvassa näkyvää meikkivoidetta kätköistäni avaamattoman pullon vuoden takaa, ja sopivaa sävyä sekin, joten nyt on meikkiä pitkäksi aikaa!



Meikkipohja on tosiaan ollut se suurin ongelma mun atooppisen ja pintakuivan ihon vuoksi, mutta eipä ole enää! Huolellinen kosteutus ennen meikkausta, kosteuttava primer ja kevyt CC-voide saa mun ihon näyttämään ihanan tasaiselta, mutta silti luonnolliselta. Mukaan KICKSiltä tarttui myös Isadoran peitepuikko ja nuo kaksi herkullisen väristä kynsilakkaa, jotka olivat vain 1,95€/pullo. Nyt vaan pitää kasvattaa ne kynnet...



Meikit tarvitsivat tosiaan arvoisensa pussin, ja koska mun edellinen meikkipussi oli varmaan lähemmäs kymmenen vuoden takaa, oli aika metsästää tilalle uusi. Mä kolusin valehtelematta varmaan kymmenen kauppaa aina H&M:stä Tigeriin ja Prismasta Halpa-Halliin ennenkuin löysin tämän. Hinta ei päätä huimannut, oli muistaakseni viiden euron luokkaa, ja nyt meikkipussin virkaa toimittaa miesten toalettilaukku. Kätevän muotoinen, hyvän värinen ja sisällä on tilaa myös vaikka hiusharjalle. Mukaan Tokmannilta tarttui myös pieni pöytä-/käsipeili, koska kyllästyin tihrustamaan naamaani puuterirasian pikkupeilistä.



Yllätys yllätys, tuoksujakaan en ole käyttänyt vuosiin, jos deodoranttia ei lasketa. Mä jopa yllätyin, kuinka edullisia tuoksut voi olla; luulin, että ne kaikki maksaa vähintään 30 euroa. Olen siis elänyt henkisesti tynnyrissä. Oli miten oli, nämä tuoksut olivat yhteensä alle 20 euroa, ja molemmat ovat raikkaita ja hedelmäisiä tuoksuja. Oon melko varma, että tulen kartuttamaan varastoa vielä ajan kuluessa, mutta näillä pääsee jo hyvin alkuun.

Kuvissa olevien tuotteiden lisäksi ostin roimat määrät kaikkea peruskosmetiikkaa suihkusaippuasta huulirasvaan ja hiusväristä kasvoveteen. Mä koen edelleen ihan kamalan huonoa omatuntoa, että törsäsin näin kamalat määrät kosmetiikkaan. Kyse oli siis kuitenkin alle 100e summasta, ja viime meikkiostoksista on tosiaan se viitisen vuotta. Huomasin kuitenkin, että tää projekti on oikeasti piristänyt mua huomattavasti! Meikkaan useammin, laitan hiuksia ja tuoksua, katson mitä puen päälle ja oikeasti tykkään katsoa sinne peiliin. Seuraava osuus projektista onkin haastavampi ja tapahtuu asteittain, tai on oikeastaan jo vaiheessa: pukeutuminen. Annetaan kuvien puhua puolestaan.



Mitä mieltä olette muutoksesta? Onko teillä ollut omia ulkonäköprojekteja?

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Säästäminen meidän tapaan

Puhutaanpas tänään hieman säästämisestä. Meille säästäminen tuli ajankohtaiseksi nyt, kun molemmilla on viimein työpaikka, ja vaikka lähdenkin opiskelemaan, tulomme eivät juurikaan tipu, kiitos osa-aikatyön ja opintotuen. Silloin kun molemmat oli työttömiä, säästäminen oli mahdotonta, sillä oli elettävä suoraan sanottuna kädestä suuhun. Meillä oli silloin vielä vanha Mersu, johon piti upottaa rahaa ihan törkeästi bensan sekä korjauksien muodossa. Auto oli kuitenkin pakko pitää, koska ei voinut tietää koska H saa töitä ja edes mun työpaikalle ei aikaisin aamulla busseja mene. Onneksi asiat ovat nyt muuttuneet.



Ihan ensimmäisenä kannattaa miettiä, mitä varten säästää. Me haaveillaan ikiomasta kodista, joten avasimme ASP-tilin. Avasimme sen rinnalle myöskin normaalin säästötilin, josta käytetään rahaa mahdollisiin yllätyskustannuksiin (kissan eläinlääkäri, auton hajoaminen tms.) sekä isompiin hankintoihin tai vaikka lomareissuihin, kunhan sinne kertyy enemmän rahaa. Nyrkkisääntönä on, että molemmille tileille siirretään 50e/kk, oli tilanne mikä hyvänsä. Myöskin veropalautuksista ja lahjarahoista aiomme pistää ison siivun säästöön.

Keksin myös toisen tavan säästää rahaa, tosin se on hieman ehkä lapsellinen, mutta mitä väliä jos se toimii! Aiemmin me säästettiin kaikki pikkuhilut, lähinnä 5 ja 10 sentin kolikot sellaiseen isoon lottopallokukkaroon. Jossain vaiheessa kukkaro kuitenkin täyttyi, ja alettiin miettimään, että mikä olisi jatkosijoituspaikka näille kolikoille. Hain Osuuspankista supersöpön säästöhipon! Samalla sovittiin, että jatkossa KAIKKI kolikot laitetaan hippoon, "ruokitaan hippoa". Nyt molemmat suorastaan haluavat käyttää käteistä ja tunkea kolikot pelikoneen tai muun turhakkeen sijasta säästöön. Myöskin aina kun palautamme tölkkejä ja pulloja, otamme summan kolikoina ja rahat menee jälleen kerran hippoon. Tarkkaa summaa en halua sanoa, mutta lähemmäs 100 euroa on hippoon kertynyt alle kuukaudessa. Tämä summa sitten laitetaan jommallekummalle säästötilille, tilanteen mukaan.



Halusimme tilien olevan ehdottomasti molempien nimissä, koska mahdollisessa, vaikkakin hyvin epätodennäköisessä riita/erotilanteessa jako on hyvin selkeä; tilit puoliksi. Tämä pätee myös tilanteessa, jos jommallekummalle sattuisi jotain. Ja yhteiset tilit kertoo omalla tavallaan, että me ollaan sitoutuneita toisiimme ja halutaan yhteinen tulevaisuus :)

Tähän loppuun vielä muutama vinkki, joilla mahdollisesti voit säästää rahaa enemmän tai vaihtoehtoisesti venyttää penniä hieman pidemmälle:
- Kaupoista suosin Prismaa ja Lidliä, selvästi edullisimmat hinnat
- Ne pienet heräteostokset pois; 50 senttiä maksava suklaapatukka ei kertaostona kirpaise, mutta jokapäiväisenä ostoksena tekee lähes 200 euroa vuodessa
- Tupakan lopettaminen jos polttaa; itsellä tämä on myös edessä
- Aina jos mahdollista, niin auton sijaan julkiset kulkuneuvot tai pyöräily/kävely
- Vakuutuksien/sähkösopimuksen/puhelinlaskujen/kuntosalikorttien jne. kilpailutus. Kilpailutimme meidän autovakuutuksen ihan vasta ja näin säästämme yli 200 euroa vuodessa!


Tuossa tärkeimmät vinkit, joilla  me säästetään eniten. Mitä säästövinkkejä teillä on?

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Risteyksessä

Jälleen on vierähtänyt useampi viikko siitä, kun olen kirjoittanut blogia. Mulla ei ole ollut jaksamista, eikä oikein motivaatiotakaan kirjoittaa. Ja miksi kirjoittaakkaan, jos ei ole mitään asiaa?

Mulla ehkä suurin ongelma on kuvat. Kirjoittaminen on todella mukavaa ja vie mennessään, mutta blogitekstien kuvitus on hankalaa. Mielipidekirjoituksissani oon käyttänyt Instagramiin ottamiani maisemakuvia, koska joskus vaan ei jotain aihetta saa oikein kuvitettua. Blogiteksti ilman kuvia tuntuu jotenkin todella kolkolta; vähän kuin kahvi ilman maitoa ja sokeria tai lihapullat ilman muusia. Toki on myös blogeja, joissa ei ole kuvia lainkaan, mutta silloin tekstin täytyy olla _äärettömän_ kiinnostavaa "paikatakseen" kuvien puutteen.



Jaksamista on verottanut myös työt. Nyt joku oman elämänsä supernainen varmaan ajattelee "minä teen töitä 90 tuntia viikossa eikä edes väsytä", mutta ihmisiä on niin erilaisia. Eikä mua niinkään rasita itse työ, mun työpäiväthän on todella lyhyitä, joskus vain jopa 2 tuntia kestäviä, vaan aikaiset aamuheräämiset. Mä olen luonnostani enemmän ilta- kuin aamuihminen, ja nukkumaanmennessä ad/hd puskee päälle pahimmalla mahdollisella tavalla. Töiden jälkeen taas voisin nukkua päiväunet, mutta usein edellämainitsemani kirous iskee silloinkin, ja jään pyörimään sänkyyn. Turhautuneena nousen ylös, ja en saa aikaiseksi mitään loppupäivänä, tai sitten nukun liikaa enkä saa illalla unta, ja tadaa; noidankehä on valmis. Onneksi syksyllä menen viimeinkin testeihin, ja esitestien mukaan mulla on hyvin suurella todennäköisyydellä joku keskittymishäiriö. Saisi tähänkin riesaan apua.


Tavallaan mulla on huono omatunto, kun en ole kirjoitellut aikoihin, mutta samaan aikaan koen helpotusta, että olen oppinut olemaan armollinen itselleni. Ja tottahan se on, että usein pakolla kirjoittaminen tarkoittaa laaduttomampaa sisältöä. Mä jopa harkitsin jälleen blogin lopettamista, mutta samalla tuntui, että monen vuoden "työ" menisi hukkaan. Niinpä mä yhä pysyn bloggaajana, mutta kirjoittelen silloin kun se tuntuu hyvältä :)



Sitten kuulumisiin! Kesä on ollut työntäyteinen ja pari reissuakin on tullut tehtyä. Paras on vielä edessä, sillä mun kesäloma alkaa lauantaina, ja seuraavat kaksi viikonloppua mä olen reissussa! Ekana viikonloppuna suuntana on Lahti, jossa vietän kolme yötä, ja seuraavana viikonloppu Jyväskylä, jossa olen kaksi yötä.

Sitten tapahtuukin jänniä, sillä mä pääsin opiskelemaan datanomiksi Winnovaan! Mä olen aina ollut tietokoneiden kanssa hyvä ja viihtynyt koneella liikaakin, mutta aina on sattunut ja tapahtunut jotain, miksen ole tätä alaa päätynyt opiskelemaan. Tällä kertaa mua ei pidättele mikään! Oon tietenkin innoissani, koska samalla mä saan nukkua ruhtinaallisen tunnin pidempään, ja toivottavasti tutustun uusiin ihmisiin ja opin lisää tietokoneista :)


Pääsittekö te opiskelemaan? Jos, niin mihin?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Tupakoinnin lopettamisen tuska

Long time, no seen! Niin se kevät ja alkava kesä vei minut taas mukanaan ja unohdin blogin useammaksi viikoksi. Hups! Myöskin viime kuussa saimme ilouutisia; H sai työpaikan! Koska nyt molemmat ovat töissä, niin se automaattisesti tarkoittaa molemmille huomattavasti lisähommaa; siinä missä ennen H teki suurimman osan kotitöistä ja mä kävin töissä ja tein loput, niin nyt kodin "vetovastuu" on siirtynyt minulle. Päivät ja viikot vilisee silmissä, ja usein viikonloppuisin me halutaan vaan nukkua ja ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten. 

Siirrytään päivän aiheeseen, nimittäin tupakoinnin lopettamiseen; tuohon suureen mörköön, jota mä olen samaan aikaan odottanut ja samaan aikaan pelännyt niin kovin kauan. Toissailtana mä sain sitten oivalluksen lukiessani Stumppaa tähän -kirjaa; ei vitsi, mähän lopetan nyt heti! Kahdentoista tunnin jälkeen mulla ei oikeastaan ollut edes pahat vieroitusoireet, mutta löysin itseni silti töiden jälkeen Salesta ostamasta tupakkaa. Niin mikä meni pieleen?



Tuo kirja on ihan loistava niille, jotka harkitsevat tupakan lopettamista. Vaikka se ei saisikaan tupakoitsijaa lopettamaan, niin se antaa silti paljon mietittävää ja uusia näkökulmia, ja eihän lukemisesta nyt koskaan haittaa ole. Kirjassa nimenomaan sanotaan, että ei pidä vähentää eikä lopettaa ennenkuin kirjan saa loppuun, ja koska mulla kirja on vasta yli puolenvälin, niin siinä virhe numero yksi.

Virhe numero kaksi; ajoitus. Mä voin melkein luvata, että kesä on huomattavasti vaikeampaa aikaa lopettaa kuin talvi ja räntäsade, korjatkaa jos olen väärässä. Toisekseen, tulossa on hurjasti "vaaranpaikkoja", kuten juhannus, sukulaisen muutto sekä koulupaikkojen tulokset. Myöskin käynnissä oleva terassikausi on omiaan pilaamaan lopetusyritykset, ja en todellakaan aio istua koko kesää sisällä vain tämän takia.



Olenkin päättänyt ajoittaa tupakoinnin lopettamisen elokuulle, jos saan koulupaikan. Tähän on vain yksi syy; olen opettanut itselleni, että vedän töistä päästyäni tupakkaa ketjussa. Äärettömän paha tapa, tiedän. Jos saan koulupaikan, ja aloitan koulun syksyllä, on huomattavasti helpompaa aloittaa uusi juttu uusilla rutiineilla, tässä tapauksessa koulu ilman tupakkaa, kuin yrittää muuttaa vanhaa jo ns. pinttynyttä tapaa pois.

Ja viimeinen virhe numero kolme; valmistautuminen. Mä en edes ymmärrä, miksi yritin lopettaa hetken mielijohteesta ja tuosta noin vaan! Mä olen sellainen ihminen, joka kaipaa joihin asioihin todella paljon aikaa valmistautua, kun toisissa asioissa voin taas olla hyvinkin spontaani; tupakoinnin lopettaminen kuuluu tuohon ensimmäiseen ryhmään. Sitäpaitsi kyseessä on kuitenkin loppuelämään hyvinkin paljon vaikuttava päätös ja muutos, niin miksei siihen saisi ja pitäisikin ottaa aikaa valmistautua?

Uskon vahvasti, että saan koulupaikan syksylle, jolloin sekä mun koulu että tupakoinninlopetus alkaisi 14.8. Jos jostain syystä en saisi koulupaikkaa, niin sitten pitäisi tehdä suunnitelma B. Enää muutama päivä, niin selviää. En malta odottaa!

Ja mä tiedän, että nyt tupakoimattomien on niin kamalan vaikea ymmärtää, että miksei tupakkaa voi lopettaa tuosta noin vaan. Wikipedian mukaan esimerkiksi heroiinia käyttäneistä 23% tulee riippuvaisiksi, kun nikotiinia käyttäneistä tulee riippuvaiseksi 32%, siinä hieman mietittävää. Myöskin tupakan jo lopettaneita muistutan siitä, että jokaisella on omat tavat lopettaa ja toisille se on helpompaa kuin toisille. Ollaan armollisia toisillemme



ps. Niin kovasti kuin olisinkin halunnut ottaa postaukseen sopivat kuvat, niin yllättäen olin unohtanut kameran valmiustilaan ja täten akku oli täysin tyhjä. Joten postauksessa jälleen viimeaikojen instaotoksia. 


Onko joku teistä lopettanut tai harkinnut lopettavansa tupakoinnin? Mitä ajatuksia se herättää?

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Niin paljon hyvää että hämmentää

Kun kirjoitin viime postausta, ajattelin että se saisi maksimissaan 500 katselukertaa, siinä missä normaalit postaukset saavat 100-300 katselua. Kun mittari muutaman tunnin kuluttua näytti jo yli tuhat katselukertaa, meinasin lentää selälleni! Tällä hetkellä postauksella on 1600 katselukertaa, ja mä olen samaan aikaan todella kiitollinen ja todella hämmentynyt. Mä sain hyvää palautetta niin Facebookissa kuin bloginkin puolella, ja ne lämmitti äärettömästi mun mieltä. Näistä vaikeista asioista puhutaan ihan liian vähän, koska ne ovat tabuja ja aiheuttavat jossain määrin myös häpeää.



Muutenkin yksi ilta mä aloin miettimään mun elämää, ja olen siihen melko tyytyväinen! Tietenkin jokaisella on elämässä murheita, pienempiä ja suurempia, mutta mä olen ainakin tällä hetkellä selättänyt ne suurimmat. Ja tottahan se on, että niitä hyviä hetkiä osaa arvostaa huomattavasti enemmän, jos välissä on niitä huonompiakin. Tämän lisäksi mun elämässä on tapahtunut viime aikoina erityisen kivoja asioita. Kuvan postaukset ovat mun Instagramista poimittuja maisemaotoksia.



Meidän vanha, vuonna -90 valmistunut Mersu hajosi reilu viikko sitten. Kirjaimellisesti yksi osa jäi käteen. Tätä autoa oli korjattu jo syksyllä 500-600 euron edestä, ja siihen päälle bensat (jota meni PALJON), ja jäähdytysnesteet jota sitäkin meni älyttömästi, koska letku vuosi. Tuomio oli korjaamolla seuraava: osat pitäisi itse tilata netistä, odotella ties kuinka kauan, ja siltikin töiden kanssa huollon hinnaksi kokonaisuudessaan ainakin 600 euroa, ja vanhasta autosta ei koskaan tiedä, mitä lahoaa seuraavaksi. Muutamien neuvottelujen ja autokauppakierroksen jälkeen meille kotiutui edellistä autoa 14 vuotta uudempi Audi. Mä olen ihan käsittämättömän kiitollinen tuosta autosta! Nykyinen auto kulkee dieselillä, ja kulutus on vähän päälle kolmasosan siitä mitä edellinen auto kulutti. Enää ei myöskään tarvitse pelätä, milloin auto jättää tien päälle, ja täten tuolla autolla uskaltaa lähteä pitemmällekkin reissulle!



Mä en ole enää perintätoimiston asiakas. Kuten mainitsin viime postauksessa, niin joskus rahankäyttöni oli täysin hukassa. Niinpä perintätoimistot tulivat tutuiksi, ja velkaa oli jos jonkin verran. Ihme ja kumma, luottotietoni ovat aina olleet kunnossa. Tämän kuukauden alussa sain isomman summan rahaa, korvaukset eräästä osakseen myös minuun kohdistuneesta rikoksesta, ja sain maksettua veloistani yli puolet pois. Perintätoimiston asiakkuus päättyi siihen päivään, ja tällä hetkellä mulla ei ole muita osamaksuja, kuin mun uusi puhelin. Muita osareja en aio ottaakkaan, ellei tule joku ihan pakollinen juttu, johon ei sillä hetkellä ole rahaa. Tuo puhelinkin oli pakollinen, sillä edellinen hajosi latauksessa, ja se ei mennyt takuuseen.



Mun elämään tuli ihan hiljattain uusi tuttavuus todella yllättävältä taholta. Mä aloitin keskustelun, koska mä halusin jutella eräästä henkilöstä, kenet me molemmat tunnemme. Uuden tuttavuuden kanssa löytyi nopeasti monia muitakin puheenaiheita, ja puhelimet on käyneet muutaman päivän kuumina. Mä ainakin tahdon uskoa, että tässä on pitkäaikaisen ystävyyden erikoinen alku. Varsinkin näin aikuisena on vaikea tutustua uusiin ihmisiin samalla tavalla kuin lapsena, ja oikeasti ystäviä ei voi olla liikaa.



Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä se, että meillä menee H:n kanssa edelleen mainiosti. Monet jaksaa jankuttaa alkuhuumasta, mutta mun mielestä meillä ei koskaan edes ollut sellaista. Ei ollut mitään superräiskyvää romantiikkaa ja vatsanpohjassa kutittelevaa ihastumista, vaan vahvaa luottamusta ja ystävyyttä joka syveni rakkaudeksi. Ja oikeastaan tämä on ollut vain hyvä asia, koska suhde voi hyvin ja me siinä mukana!


Mitä hyvää teille on tapahtunut viime aikoina?